Lämpötila, uintimatka, rakenne, koulutus?
-          puolalaistutkimus vesityöskentelyyn vaikuttavista asioista

Newfoundlandinkoirat ovat toimineet kalastajien työkoirina auttaen omistajiaan. Newfoundlandinkoirat ovat hyviä uimareita ja hakevat luonnostaan erilaisia esineitä vedestä. Tärkeintä on pelastaa veden varaan joutunut ihminen. Nykyään muutamissa maissa hyödynnetään koiria vesipelastustyössä ja monessa maassa on mahdollista kilpailla vesipelastuskokeissa.
Pelastustyössä koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö on tärkeää. Hukkumisvaarassa oleva ihminen on paniikissa ja vahingoittaa helposti koiraa. Lisäksi osa ihmisistä pelkää koiria. Ison koiran läheisyys saattaa vaikeuttaa pelastustyötä entisestään.  Onkin tärkeää, että pelastuskoirat ovat hyvin koulutettuja. Koulutuksen lisäksi koiran rakenteella ja henkisillä ominaisuuksilla on tärkeä osa onnistumisessa.  Uintinopeus, käyttäytyminen pelastettavan luona sekä suoritusvarmuus ovat tärkeitä asioita.

Pelastustilanteissa koiraa voi hyödyntää eri tavoilla: 1) koira vie vedenvarassa olevalla pelastusrenkaan 2) koiralla on valjaat päällään, pelastettava tarttuu valjaiden lenkkeihin ja koira vetää ihmisen rantaan, 3) koira tarttuu tajutonta ihmistä vaikkapa kädestä kiinni ja vetää tähän rantaan, 4) koira vetää veneen köyden avulla rantaan. Koulutus aloitetaan noutoharjoitteilla: ensin maalla ja sitten vedessä.  Sitten opetellaan hukkuvan pelastamista ja pelastusrenkaan vientiä.

Puolan poliisikoirat

Vesipelastuskoirien ominaisuuksia on tutkittu vähän, ja kattavia aineistoja ei ole olemassa. Puolan poliisikoiralaitos lavasti erilaisia pelastustehtäviä ja tarkkaili koirien toimintaa. Puolassa poliisit hyödyntävät newfoundlandinkoiria, saksanpaimenkoiria ja labradorinnoutajia pelastustehtävissä.
Testissä olevat koirat

Tutkimus tehtiin kahdella erikokoisella järvellä (400x120 m ja 2000x150 m). Pelastettavina toimi yhdeksän koirille ennestään tuntematonta miestä. Miehet esittivät veden varaan joutuneita, huusivat apua, loiskivat ja painuivat välillä upoksiin. Koiria ei kuitenkaan kutsuttu nimeltä. Pelastettavat olivat eri kerroilla 25, 40 ja 80 metrin päästä rannasta. Ohjaaja ja koira olivat rannalla ja ohjaaja antoi koiralle käskyt. Tapahtuma videoitiin. Veden ja ilman lämpötila vaihteli tutkimuksen aikana, eli olosuhteet eivät pysyneet vakiona. Koirat tekivät saman tehtävän monta kertaa, mutta uusi suoritus oli vasta seuraavana päivänä, ja olosuhteet vaihtelivat.

Tutkittavat asiat

1.       Miten koira meni veteen (hyppäsi heti käskyn saatuaan, meni veteen hitaasti tai varovasti, vaati rohkaisua, kieltäytyi menemästä veteen ennen kuin ohjaaja  meni myös)
2.       miten koira ui pelastettavan luo (ui suoraan pelastettavan luo, kääntyi takaisin ilman että pelastettava oli mukana)
3.       miten koira lähestyi pelastettavaa (antoi pelastettavan tarttua kiinni, alkoi uida ympyrää pelastettavan luona ja leikki tai raapi pelastettavaa)
4.       miten koira käyttäytyi  viedessään pelastettavan rantaan (ui  suoraan rantaan ohjaajan luo, ui lähimpään rantaan välittämättä siitä, missä ohjaaja on tai kierteli sinne tänne ).
Lisäksi kaikista vaiheista otettiin aika ja esimerkiksi käskyjen määrä kirjattiin ylös. Kaikille tiedoille annettiin kirjainarvot, ja tiedot analysoitiin mutkikkaan laskentakaavan avulla.

Tuloksia ja huomioita
Koirat toimivat eri tavoilla eri harjoituskertojen aikana. Ainoastaan nf-koira Morin hyppäsi joka kerta välittömästi veteen käskyn saatuaan. Muita koiria piti rohkaista toisinaan veteen. Veteen meno aika vaihtele sekunnin ja 44 sekunnin välillä. Pelastettavan henkilön etäisyys rannasta vaikutti eniten siihen, miten varmasti ja nopeasti koirat lähtivät veteen. Veden lämpötila ei vaikuta siihen, miten varmasti koirat menevät veteen. Tosin koirat menivät lämpimämpään veteen hieman nopeammin kuin kylmään.

Sen sijaan ilman lämpötila vaikuttaa koirien veteen meno halukkuuteen ja varmuuteen.  Jos ilman lämpötila oli alle 18 astetta, koirat menivät vähemmän halukkaasti veteen kuin yli 20 asteessa.
Eri asioiden vaikutus koiran veteen menoon (luvut prosentteina). Taulukossa ei esitetä aikoja.

 
Eri asioiden vaikutus uimisvaiheeseen (luvut prosentteina). Taulukossa ei esitetä aikoja.

Keskimääräiset uimanopeudet ovat suurempia kun etäisyys pelastettavaan on pidempi.  Lyhyillä uimamatkoilla koira ei pääse kunnolla vauhtiin.  Uimanopeus on 48 % - 86 % nopeampi koiran uidessa pelastettavaa kohden kuin pelastettavan kanssa.  Myös veden lämpötila vaikuttaa uimanopeuteen eli lämpimässä vedessä koirat uivat nopeammin.  Lisäksi suoritukset ovat lämpimällä varmempia.  Ilman lämpötila ei vaikuta uimanopeuksiin.
Suurin riski tehtävän epäonnistumiseen on siinä vaiheessa kun koira ui pelastettavan luo.  Jos koira menee pelastettavan luo ja alkaa viedä tätä rantaan, koira jättää vain poikkeustilanteissa tehtävän kesken.  Vain yksi koira yritti raapia pelastettavaa.
Saksanpaimenkoirat uivat nf-koiria nopeammin, mutta nf-koirat  ja labradorinnoutaja käyttäytyvät parhaiten pelastettavan kanssa.  Kevyemmät koirat uivat raskaampia nopeammin. Muutoin rotukohtaiset erot ovat pieniä.
Koiran ikä ja koulutuksen kesto vaikutti selvästi suoritusvarmuuteen.
Lähde:

Bernarek, Tomasz & Jezierski, Tadeusz & Orlowski, Tadeusz. The behaviour of water-working dogs during a simulated rescue of drowning persons.  Animal Science Papers and Reports vol. 19 (2001) no 2. s. 157–166.
Artikkelissa selitetään tutkimus ja tulokset tarkemmin, ja artikkelista löytyy suoritusajat, joiden perusteella nopeuteen liittyvät päätelmät on tehty.

Julkaistu GR-lehdessä, Nf-uutissa ja vanhassa blogissa: http://vainonk.vuodatus.net/lue/2012/03/puolalaistutkimus-vesityoskentelysta