Titanicin upotessa ensimmäisen perämiehen iso Rigel-newfoundlandinkoira oleskeli laivan takaosassa ja putosi mereen. Rigel ui jäisessä meressä ja etsi epätoivoisesti omistajaansa.
Samaan aikaan SS Carpathia kiiruhti uppoamispaikalle etsimään eloonjääneitä. Valitettavasti pimeässä kukaan ei tiennyt, miten pelastusvene löydettäisiin. Matkustajat olivat niin heikossa kunnossa, etteivät jaksaneet lähettää merkkejä.
Rigel ui pelastusveneen ja SS Carpathian välillä koko ajan haukkuen. Lopulta kapteeni kuuli Rigelin haukunnan, ja pysäytti kaikki koneet.
Koira opasti pelastajat veneelle pimeyden halki.
Synnynnäinen vesipelastaja
Rigelin pelastusoperaatio saattaa olla tarua, mutta totta on kuitenkin se, että newfoundlandinkoirat toimivat kalastajien apureina Newfoundlandin kylmissä ja karikkoisissa vesistöissä. Newfoundlandinkoira sopi vesityöskentelyyn erityisen hyvin, sillä rodulla on tiheä, paksu ja öljyinen turkki, vahva luusto ja räpylät varpaiden välissä. Tiheä, öljyinen päällyskarva esti kylmyydeltä eristävän pohjavillan kastumisen ja keuhkojen tilavuus mahdollisti uimisen kylmässä vedessä jopa kymmenen tuntia. Turkki voi kerätä itseensä jopa 20–30 litraa vettä. Nöffi ei kuitenkaan painu veden alle, vaan kelluu turkin alle muodostuneiden ilmakuplien ansiosta. Vahvan rakenteensa, voimakkuuden sekä räpylöiden ansiosta nf-koirat jaksoivat hinata vedessä useamman ihmisen kerrallaan, muutaman tonnin painoisia veneitä ja kestivät miltei kaikkia kelejä; ukkosmyrskyistä koviin virtauksiin. Koirien voimakas häntä toimii peräsimenä ja niiden korvat ovat kiinnittyneet lähelle päätä, jottei vesi pärsky kovassa aallokossa korviin. Uintityyli on nelivetoinen rintauinti.
Koirat rakastivat uimista ja vedessä työskentelyä, joten kalastajat käyttivät niitä apunaan veteen pudonneiden ihmisten pelastamisessa, sekä sukeltamassa rantakiviin takertuneita verkkoja irti. Rodun kehittyessä nf-koirien kyvyt lisääntyivät jalostuksen suosiessa hyvin toimivia vesipelastuskoiria. Tieteellisempi nimitys vaistolle on FAP eli fixed action patterns(sisäänrakennettu liikekuvio, synnynnäinen ominaisuus tai lajityypillinen käyttäytymismalli). Sisäinen vaisto ohjaa niitä toimimaan alitajuisesti oikealla tavalla, joskin vaiston voimakkuus vaihtelee eri yksilöillä. Esimerkiksi jo nöffin pennut osaavat kiertää hukkuvan sen sijaan, että uisivat päälle. Nöffi kaartaa hukkuvaa ja odottaa, kunnes pelastettava tarttuu koiran niskasta tai vaihtoehtoisesti koira ottaa pelastettavan käden suuhunsa. Nöffi ei myöskään keskeytä tehtäväänsä, vaan jatkaa loppuun asti itsepäisyytensä vuoksi vaikeissakin olosuhteissa.
Käyttäytymismallin perustana metsästysvaisto
Yksi kaikkien koira- ja kissaeläimien yhteisistä synnynnäisistä ominaisuuksista on metsästyksen liikemalli. Se kuvaa metsästykseen liittyvää käyttäytymismallia ja on yksi niistä käyttäytymismalleista, joita koirilla on valmiina geeneissään. Liikemallin synnynnäisyydestä seuraa sen automaattisuus. Tapahtuessaan se myös tuottaa eläimelle mielihyvää. Evoluution kannalta asia on tarkoituksenmukaista, sillä usein pyydystysretket epäonnistuvat. Siksi elossa pysyvät vain ne, jotka jaksavat yrittää uudestaan, vaikka eivät läheskään aina saisi saaliin kiinnisaamisen ja syömisen palkkiota. Ihmisen hoivissa koira pysyi hengissä, vaikka sen liikemallista jokin osa oli puutteellinen. Näin syntyivät eri tavoin toimivat koirat: metsästyskoirat, noutajat, paimenkoirat, laumanvartijat ja vesipelastuskoirat. Myös rodun sisällä on eroja siinä, mitkä osat liikemallista ovat jäljellä. Vaikka vesipelastuskokeiden tulokset eivät sellaisenaan periydy, niin lajista haaveilevan kannattaa kuitenkin hankkia pentu, jonka vanhemmilla on koetulos tai jotka ovat harrastaneet lajia. Liikemalli periytyy ja vain kokeilemalla tarpeeksi usein pitkillä matkoilla tietää, haluaako koira toistaa liikemallia ja toimiiko se ilman jatkuvaa houkuttelua ja makupaloilla palkkaamista pelastustehtävissä.
Vesipelastus harrastuksena
Vesipelastusta harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa. Etenkin Ranskassa ja Italiassa on viety varsin pitkälle vesipelastuskoirien käyttö pelastustilanteissa. Suomalainen vesipelastuskoirien koulutusmalli ei tähtää ns. työkäyttöön, vaan on puhtaasti harrastus- ja kilpailumuoto.
Hyvältä vesityöskentelykoiralta vaaditaan monenlaisia ominaisuuksia: koiran on uitava mielellään, ja sillä on oltava edes hiukkasen taistelutahtoa, jotta se suostuu vetämään vaikkapa veneen köyttä. Vesipelastuksessa koiran pitää myös olla sosiaalinen, joten pentua pitää totuttaa erilaisiin ihmisiin, koiriin ja tapahtumiin alusta alkaen. Lisäksi hyvän vesipelastuskoiran tulee olla rohkea: se ei saa pelätä ääniä, hissiä tai keikkuvaa venettä.
Perustottelevaisuuden on oltava kunnossa ennen lajin aloittamista. Monet vepeen liittyvät asiat ovat etukäteen opeteltavia asioita. Perustottelevaisuutta ja vaikkapa vientiä on jaksettava harjoitella myös maalla. Myös koiran peruskunnosta on huolehdittava joko uittamalla koiraa paljon tai lenkkeilemällä. Jos kävelet koirasi kanssa korttelin ympäri kahdesti viikossa, sen kunto ei kestä rankkoja uintikeikkoja. Vaikka koirasi olisi huippukunnossa, anna sen levätä välillä.
Koiran kouluttaja ei saa pelätä kastumista, sillä veperannalla kastuu taatusti. Huumoriakaan ei sovi unohtaa, ainakaan kun kyseessä on newfoundland!
Koulutus ja oppiminen
Nöffin pentu on kuin pikkulapsi, se ei pysty keskittymään pitkää aikaa mihinkään. Kouluttajan tyylin tulee siis olla: hitaasti hyvä tulee. Koulutusten kesto ja toistuvuus kulkevat käsi kädessä nöffin kasvun kanssa. Ensimmäisen vuoden ajan kerran viikossa olevat koulutukset ja uinti riittää mainiosti, mutta päivittäiset tottelevaisuusharjoitukset ovat välttämättömiä. Kun koira kasvaa ja se etenee korkeammalle tasolle, voi se osallistua monipäiväisiin leireihin,
joihin osallistuminen parantaa pitkäaikaista kestävyyttä sekä koiran henkistä ja fyysistä jaksamista.
joihin osallistuminen parantaa pitkäaikaista kestävyyttä sekä koiran henkistä ja fyysistä jaksamista.
Koulutukset alkavat aina kuivaharjoittelulla, jotta yhteinen kontakti löytyy. Perustottelevaisuus eli seuraaminen, odottaminen, luoksetulo alkavat kehittyä perussanastoksi eli siis käskyt tulevat itsestään selviksi. Kun koira osaa käskyt maalla, voidaan aloittaa harjoittelu vedessä, eli aletaan harjoitella tottelemista kun ohjaaja on kauempana koirasta. Tällöin opetellaan kaukokäskyjä ja käsimerkkejä.
Koulutustuokion tulee aina loppua positiiviseen kokemukseen kuten leikkiin, kehuihin tai makupaloihin. Nöffit ovat rauhallisia otuksia, eivätkä ne pidä karjumisesta ja huutamisesta. Jos jokin menee pieleen, viisas ohjaaja vetäytyy tilanteesta, hengittää syvään ja rauhallisesti ja jatkaa kouluttamista vasta, kun on itse rauhoittunut. Ota huomioon, että jokaisen uuden asian opettaminen vaatii lukuisia onnistuneita toistoja ja välillä myös vanhan kertausta ennen kuin on mahdollista ja kannattavaa mennä eteenpäin harjoittelussa. Muistathan myös että nöffin mielestä liiat ja yksitoikkoiset toistot ovat tylsiä. Älä siis kyllästytä nöffiäsi liialla saman asian harjoittelulla.
Lopeta aina onnistuneeseen suoritukseen, vaikka se olisikin se ensimmäinen yritys. Jos yrität toistaa vielä toisen ja mahdollisesti kolmannenkin kerran, nöffisi alkaa pian luulla ettei suoritus olekaan oikein ja alkaa tarjota muuta vaihtoehtoa. Jos lopetat harjoituksen kolmanteen epäonnistuneeseen kertaan, muistaa nöffisi seuraavalla kerralla ainoastaan sen epäonnistuneen liikkeen.
Lopeta aina onnistuneeseen suoritukseen, vaikka se olisikin se ensimmäinen yritys. Jos yrität toistaa vielä toisen ja mahdollisesti kolmannenkin kerran, nöffisi alkaa pian luulla ettei suoritus olekaan oikein ja alkaa tarjota muuta vaihtoehtoa. Jos lopetat harjoituksen kolmanteen epäonnistuneeseen kertaan, muistaa nöffisi seuraavalla kerralla ainoastaan sen epäonnistuneen liikkeen.
Älä koskaan vaadi liikaa liian pian, pidä harjoitukset lyhyinä, ja pidä harjoiteltavalla liikkeellä selkeä alku ja loppu. Palkkaa nöffisi kunnolla. Menisitkö itse töihin jos saisit palkaksi pienen murusen taskussa hiostunutta kyrsää?
Kuivaharjoittelu
Kun ihmiset kuulevat sanan vesipelastusharjoitukset, heidän mieleensä nousee kuva järvestä tai merestä. Valtaosa työstä tehdään kuitenkin olohuoneessa, takapihalla ja koulutuskentällä. On paljon helpompaa opettaa koiralle uusi asia maalla kuin vedessä. Koira on paremmin hallinnassa ja ohjattavissa, ja oikea-aikainen palkitseminen on helpompaa. Kun koira hallitsee liikkeen, se oppii tekemään saman vedessä nopeasti.
Vaikka haluaisit aloittaa suoraan vedessä, muista että nimenomaan vesi on koirallesi voimakas häiriötekijä. Koiraa on vaikea hallita kun kahlaat vedessä ja liukastelet mudassa. Vedessä liikkuminen on raskasta ja et pysty hyödyntämään kaikkia maalla käytettäviä apuvälineitä. Harjoituskausi myös pitenee kuivaharjoittelulla. Kun jäät lopulta sulavat pois ja vesi on uimakelpoista, koira jonka kanssa on harjoiteltu talven aikana, on valmis harjoittelemaan vedessä.
Perustottelevaisuus hankitaan ennen veteen menoa. Maalla voi harjoitella vaikkapa esineiden suuhun ottamista, luoksetuloa, noutamista, viemistä, odottamista ja sivulle tuloa. Ota ja pidä – käskyjä on helppo opettaa vaikka sohvalla televisiota katsellessa. Koiran sosiaalistaminen ja luoksepäästävyysharjoitteet ovat tärkeitä, sillä vesipelastuksessa koira kohtaa outoja asioita ja on veneessä olleessaan kosketusetäisyydellä vieraisiin ihmisiin.
Harjoittele liikkeitä mahdollisimman erilaisissa paikoissa, myös sellaisissa missä on häiriötekijöitä. Ole kärsivällinen, vaikka koira tuntuisikin unohtavan kaiken, mitä se on oppinut. Taantuminen on tavallista kun siirrytään uuteen paikkaan, koirat ovat tilannesidonnaisia. Sinulle noutoliike on vain noutoliike, mutta koiralla se yhdistyy tiettyyn paikkaan. Jollette olekaan tutulla pihalla omenapuiden ja grillikatoksen ääressä, tilanne on koiralle uusi. Mitä useammassa paikassa olette harjoitelleet, sitä paremmin koira yleistää asian ja toimii uusissa paikoissa.
Kun koirasi työskentelee hyvin maalla erilaisissa paikoissa häiriötekijöistä välittämättä, olette valmiit siirtymään veteen. Siirry rannalta asteittain veteen, niin koira tottuu uuteen elementtiin. Aloita harjoittelu matalassa vedessä vaikkapa kahluusyvyydessä. Harjoittelu on helpompaa, turvallisempaa ja hallitset koiran paremmin kuin voit uimisen sijasta kävellä. Kuitenkin tilanne tuntuu aidommalta kuin koira on vedessä.
Hattuhylly
Jos koirasi ei kanna tai pidä luonnostaan suussaan tavaroita, asia täytyy opetella. Vesipelastuksessa melkein kaikki liikkeet vaativat esineen ottamista suuhun.
Etsi kotoasi koiralle oma patukka. Laita se hattuhyllylle oven viereen. Aina kun palaat kauppareissuilta kotiin, leiki patukalla yksiksesi ennen kuin tervehdit koiraa. Pikkuhiljaa nöffisi alkaa ihmetellä, mikä lelu on niin kiinnostava. Voit hieman härnätä koiraa patukalla, mutta laita se aina takaisin hattuhyllylle, silloin kun koira on innoissaan patukasta. Pikkuhiljaa voit alkaa leikkiä lelulla koirasi kanssa, yksi tai kaksi nykäisyä ja sitten taas patukka hattuhyllylle. Pian nöffisi oppii, että se on se patukka, jolla aina leikitaan ja joka on huippukiva.
Esineen suussa pitämistä, kantamista ja luovuttamista voi opetella myös naksuttimen avulla.
Maalitolppiin kohdentaminen
Kokeissa vaadittavaa maalitolppien väliin tuloa voi helposti harjoitella maalla. Laita maahan vaikkapa yksi suksisauva aluksi pystyyn. Maalitolppien tunnistusta voi harjoitella esimerkiksi viemällä makupalan tolpan juureen, koiran muutamien metrien päähän ja lähettämällä koiran hakemaan makupalan liittäen toimintaan myöhemmin käskysanan. Tai kutsuen koiran luokse tolpan ja namipalan kautta. Vähitellen koira lähetetään kauempaa, vähitellen vinottain, lopuksi käsimerkin liikettä pienennetään ja lopulta se jätetään kokonaan pois. Toimintaan kannattaa liittää luonteva ja lyhyt käskysana, jota käytät myös varsinaisessa harjoittelussa, esimerkiksi ranta tai tolpat.
Kannattaa myös miettiä, toimiiko kosketuskepin idea maalitolpissa. Voisitko opettaa koiran koskemaan tolppaa? Voiko jonkin liikkeen opettelussa hyödyntää kosketusalustaa? Kehittele ideaa!
Noutaminen
Useimmat nöffit osaavat noutaa vedestä esineitä luonnostaan. Maalla harjoitellessa noutoja kannattaa kuitenkin opetella vaikkapa naksuttimen avulla, sillä osaa noudossa vaadittavista asioista tarvitaan esineen viennissä tai pelastustehtävissä.
Erityisesti alussa kannattaa harjoitella vain koiralle mieluisilla, kuonoon juuri sopivilla esineillä, sillä liian paksun patukan noutaminen voi olla innokkaallekin nöffille epämiellyttävä kokemus. Kun koira osaa noudon, kannattaa harjoitella erikokoisilla, erivärisillä ja vaikkapa märällä patukalla, ettei koira totu yhden ja ainoan patukan hakemiseen.
Opittuun toimintaan liitetään luonteva käsky, esimerkiksi hae, kun vaikuttaa siltä, että koira ymmärtää mitä on tekemässä. Samaa käskyä voi käyttää myös veneen noudossa ja hukkuvan pelastamisessa. Samalla vaivalla koiralle kannattaa opettaa myös ota-käsky, josta on suunnattomasti hyötyä vesipelastusharrastuksessa. Esineiden luovutukset kannattaa aina vaatia käteen saakka ennen koiran palkkaamista, jopa niin että koira joutuu tarjoamaan esinettä.
Opittuun toimintaan liitetään luonteva käsky, esimerkiksi hae, kun vaikuttaa siltä, että koira ymmärtää mitä on tekemässä. Samaa käskyä voi käyttää myös veneen noudossa ja hukkuvan pelastamisessa. Samalla vaivalla koiralle kannattaa opettaa myös ota-käsky, josta on suunnattomasti hyötyä vesipelastusharrastuksessa. Esineiden luovutukset kannattaa aina vaatia käteen saakka ennen koiran palkkaamista, jopa niin että koira joutuu tarjoamaan esinettä.
Erikseen kannattaa harjoitella myös pitämistä. Patukka laitetaan kuonoon, otetaan saman tien pois nöffiä kamalasti kehuen, ja annetaan tilalle makupala. Vähitellen esineen suussa pitämisaikaa pidennetään, luovutukseen liitetään irti-käsky ja harjoitusta vaikeutetaan dummyä tökkimällä ja nöffin ympärillä eri tavoin hihhuloimalla. Patukkaa ei kannata ottaa kuonosta silloin, kun nöffi mälvää sitä, koska tavoitteena on rauhallinen ja hyvä pitämisote.
Veteen totuttelu
Kun totutat pentua veteen, anna sen leikkiä vesirajassa, mutta älä missään tapauksessa pakota sitä veteen. Vedessä on sinänsä kylliksi houkutetta pennulle, se menee kyllä aikanaan uimaan, siitä sen perimä pitää huolen. Pakottaminen pelästyttää pennun, ja se saattaa saada kammon uimista kohtaan. Mikäli maa häviää äkillisesti jalkojen alta, tuloksena on hätääntynyttä räpiköintiä. Tavoitteena ovat rytmilliset ja rauhalliset uintiliikkeet, jotka koira yleensä osaa automaattisesti, ellet edesauta paniikkireaktion syntymistä. Kunnon uimatekniikka on kaiken perusta. Jos koira ei tunne oloaan turvalliseksi vedessä, on turha olettaa sen pitävän vesipelastuksesta harrastuksena. Jos koirasi ei osaa kunnon uimatekniikkaa, tekniikkaa kannattaa harjoitella heti.
Uimatekniikan harjoittelu
Etsi pitkä rantakaistale, jossa voit helposti kahlata pidempääkin matkaa koiran uidessa vierelläsi. Ota koiran lempipatukka ja kahlaa koiran uimasyvyyteen. Seurauta koiraa vedessä rannansuuntaisesti, itse voit keskittyä takapään oikeaan asentoon. Nosta takapuoli ylös karvoista, jos pelkkä nostaminen ei tunnu toimivan, paina takapuolta alas ja sitten nosta se takaisin ylös vaakatasoon. Toista muutamaan otteeseen. Yleensä tässä vaiheessa koirat muistavat, että niillä on takajalat ja alkavat käyttää niitä. Jos takapään nosto tai alaspainaminen eivät auta, niin vaihtoehtona on myös hieman painaa koiraa niskasta, jolloin koiran etupää ei ui niin pystyssä vaan laskeutuu vesirajaan ja vartalo vaakatasoon. Viimeinen vaihtoehto on pelastusliivien käyttö, tosin se ei ratkaise uintitekniikkaongelmaa, vaan on ainoastaan helppo väliaikaisratkaisu.
Ihannetapaus olisi, jos pentu saisi juoksennella vesirajassa ja mukana olisi aikuinen uimahullu koira. Pentu seuraa taatusti mukana. Esimerkkioppiminen, jolloin aloittelija ottaa mallia kokeneelta konkarilta, on tehokas koulutuskeino. Voit mennä itsekin uimaan, jolloin nöffi todennäköisesti seuraa sinua. Jos nöffi ei heti seuraa sinua, mene rantaveteen itse leikkimään sen lempipatukalla. Leiki kuin pikkulapsi; roiskuttele hieman vettä (älä kuitenkaan koiraa päin!)– mikään ei ole nöffistä kiintoisampaa. Siirry syvemmälle, ja vierelläsi on musta seuralainen ennen kuin huomaatkaan.
Muista olla kumartumatta koiraasi päin leikkiessäsi ja yrittäessäsi saada sitä uimaan. Ihmisen kumartaminen vastaa koirien elekielessä uhkaa. Mene mieluummin kyykkyyn.
Muista olla kumartumatta koiraasi päin leikkiessäsi ja yrittäessäsi saada sitä uimaan. Ihmisen kumartaminen vastaa koirien elekielessä uhkaa. Mene mieluummin kyykkyyn.
Muista kehua nöffiäsi heti kun se menee uimaan, niin se tietää tehneensä jotain uskomattoman hienoa ja tärkeää. Hiljalleen tuleva vesipetosi menee itsestään veteen.
Mikäli koirasi pitää noutamisesta, hyödynnä ominaisuutta, ja heitä patukka tai pallo rantaveteen. Älä heitä patukkaa liian kauas, sillä et lähtisi itsekään avomerelle uimaan, jos vasta hetki sitten olisit oppinut uimaan.
Jollei koirasi ole tottunut uimaan yhdessä ihmisen kanssa, se saattaa raapia uimaria ja melkeinpä hukuttaa tämän. On hyvin yleistä, että nuoret nöffit toimivat juuri näin. Käytös tulee estää ja karsia kokonaan. Ethän halua koirasi hukuttavan hukkuvaa vesipelastustreeneissä! Helpoin tapa on opettaa koira kiertämään hukkuvan takaa pelastaessa ja seuraamaan ohjaajaa muutaman kymmenen sentin päässä ohjaajan vierellä yhteisuinnissa. Asiaa voi helposti ja turvallisesti harjoitella muun muassa pitkillä rantasuorilla, jossa voit kahlata koirasi vierellä.
Nelivetoista newfoundlandinkoiraa on mahdotonta edes yrittää kääntää vedessä, jos ei tiedä siihen oikeaa tekniikkaa: paina koiran takapää alas, jonka jälkeen voit helposti kääntää vain pään oikeaan suuntaan.
Käskyt
Ohjaajan tulee ymmärtää, miten ohjata koiraansa niin, että se ymmärtää ihmistä. Kun ohjaajan ja koiran suhde on kunnossa, kommunikointi sujuu kuin itsestään pienillä sanoilla, eleillä, katseella, pään nyökytyksellä ja naksuttelulla vaikkapa kielellä. Käskyjen tulee aina olla loogisia ja selkeitä. Kannattaa myös opetella kehumaan niin, että saa koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi äänellään ja sanoillaan.
Eri äänenpainoilla on suuri merkitys siihen mitä koira olettaa sanan tarkoittavan. Käskyt ovat kuin jarrut tai kaasutin. Äänenkäytön voi jakaa kahteen.
1. Vahvat käskysanat (stop, ei, takaisin, odota, irti...) lopettavat toiminnan. Niiden tulee olla lyhyitä ja annettu matalalla äänellä.
2. Stimuloivat käskyt (eteen, hyppää, pelasta, hae...) innostavat koiran toimimaan. Näitä käskyjävahvistetaan dynaamisella, laulavalla, korkealla äänellä.
1. Vahvat käskysanat (stop, ei, takaisin, odota, irti...) lopettavat toiminnan. Niiden tulee olla lyhyitä ja annettu matalalla äänellä.
2. Stimuloivat käskyt (eteen, hyppää, pelasta, hae...) innostavat koiran toimimaan. Näitä käskyjävahvistetaan dynaamisella, laulavalla, korkealla äänellä.
Käskyt voi opettaa koiralle monella tapaa. Koiraa voidaan kouluttaa esimerkkioppimisella, jolloinensimmäinen koira tekee suorituksen, jonka jälkeen toinen koira toistaa saman liikkeen. Erityisesti newfoundlandinkoirat oppivat helposti matkimalla rotutoveriaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Varsinkin pennun kanssa kannattaa käyttää esimerkkioppimista hyväksi kaikessa mahdollisessa. Epävarma tai ensikertalainen veneestä hyppääjä kannattaa aina laittaa samaan veneeseen kokeneen varman hyppääjän kanssa. Kun epävarma koira näkee toisen mallisuorituksen, hyppää se varmemmin veneestä perässä kun näkee, ettei toinen koira epäröi. Esimerkkioppimista voi ja kannattaa käyttää melkein kaikessa vepeen liittyvässä, kunhan esimerkkikoira on hyvin hallinnassa ja varma suorittaja. Ethän halua, että aloittelija ottaa mallia koirasta, joka ei toimi toivotulla tavalla.
Käskyjä voi opettaa myös operantin ehdollistamisen idealla. Kun koira tekee halutun asian, naksutus ja myöhemmin palkka. Toistoja tarvitaan paljon ja oikea-aikainen palkitseminen on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli naksautat, kun koira on veneen laidalla, se oppii että laidalla olo on haluamasi asia, ei pois hyppääminen. Kun koira tarjoaa toimintoa, tekemiseen liitetään vihjesana eli käsky.
Osittaminen
Mitä tahansa liikettä harjoitteletkin, jaa se mahdollisimman pieniin osiin. Tehtävän jakaminen osiin on erityisen tärkeää silloin, kun liike on pitkä. Koira on paremmin hallittavissa kun se tottelee käskyjä läpi liikkeen, eikä yritä muistaa koko liikesarjaa. Jos vedessä on useampia esineitä eikä koiraa neuvota mitä tehdä, ei se voi mitenkään suoriutua tehtävästä kunnialla. Pyydät serkkuasi hakemaan olohuoneesta avaimet. Olohuoneessa on kolme avainnippua. Mikä niistä pitäisi tuoda sinulle? Jos neuvot serkkuasi tuomaan punaiset autonavaimet, on onnistumisprosentti suurempi. Onnistumista edesauttaa jos kerrot avaimien olevan sinisen sohvatyynyn alla. Anna siis koirallesikin mieluummin liikaa käskyjä kuin liian vähän. Ääni ei kulje vedessä pitkälle, eli anna kuuluvia käskyjä.
Kaikki vesipelastusliikkeet ovat pohjimmiltaan samanlaisia: koira noutaa vedestä jotakin tai vie veneeseen esineen tai köyden. Älä kuvittele, että sinun pitää harjoitella siinä järjestyksessä liikkeet kun miten ne ovat sääntökirjassa. Jokaisella harjoituskerralla ei kannata tehdä kaikkia liikkeitä, ja koiraa on turha tylsistyttää sellaisilla liikkeillä, jotka se jo osaa. Vaikka kokonaiset liikkeet ovatkin näyttäviä ja helposti opetettavissa kokonaisina liikesarjoina, on koiralle huomattavasti helpompaa oppia liikkeet osina, ja ongelmakohtia on helpompi korjata. Keksi ja sovella uusia liikkeitä, ja elävöitä harjoituksia uusilla liikkeillä. Anna koiran myös välillä nauttia pelkästä uimisesta, kaikkiin rantareissuihin ei tarvitse liittyä tavoitteita.
Esimerkkejä liikkeiden pilkkomisesta on lukuisia. Loppujenlopuksi kaikki liikkeet voidaan jakaa muutamaan käskyyn:
· Etsi: koira tietää esineen olevan noin metrin säteellä. Koira alkaa aktiivisesti etsiä esinettä lähistöltä
· Ota: koira ottaa kirsun edessä olevan esineen suuhun, oli se sitten mela, köysi, patukka tai pelastusliivit
· Irti: koira irrottaa esineestä.
· Ei: koira tietää ettei suoritettava tehtävä ole oikein ja tarjoaa vaihtoehtoja toiminnalleen.
· Suoraan: koira jatkaa samaan uintisuuntaan.
· Tänne: koira tulee ohjaajan luokse.
· Hae: koira hakee toivotun esineen ja tuo ohjaajalle.
· Hyppää: koira hyppää veneestä tai laiturilta.
· Vie: koira vie esineen ohjaajalta poispäin.
· Hyvä: koira tietää tekevänsä suoritusta oikein, mitään ei siis tarvitse muuttaa. Käytetään erityisesti pitkillä suoritusmatkoilla ja tietenkin koiraa kehuessa.
· Hae ja ota -käskyillä on vielä erikseen liitteet. Esimerkiksi hae vene, hae patukka, hae nukke, hae hukkuva, hae naru.. Koira tietää, että tarkoituksena on hakea juuri tietty asia.
Keep going –signaali (KGS) on merkki, jolla eläintä kehotetaan jatkamaan sitä, mitä se tekee parhaillaan. Hyvä poika ja Taitava tyttö –kehut ovat tavallisin tapa käyttää signaalia. Signaaliin ja sen hyödyntämiseen voi perehtyä lukemalla Ken Ramirezin artikkelin Keep going –signaali Canis 3/2009-lehdestä.
Kun koira osaa liikkeen, kannattaa ohjeiden määrää hiljalleen vähentää. Alokasluokassa on tosin käytössä kuusi käskyä, mutta voittajaluokassa voi antaa yhden käskyn ilman miinuspisteitä. Tosin vienneissä saa antaa myös irti-käskyn. Jos ei tähtää kokeisiin, koiraa voi tukea käskyillä koko ajan.
Suurin osa kaikista mahdollisista vesipelastusliikesuorituksista voi jakaa seuraaviin osioihin, joita on hyvä treenailla erikseen:
· hypätä liikkuvasta veneestä
· tuoda veneelle
· jättää esineitä veneelle
· hypätä samasta veneestä missä omistaja on
· jättää omistaja veneeseen / poistua omistajan luota
· etsiä esine vedestä (etsi)
· pelastaa hukkuva (valjaat, patukka, käsi)
· ottaa esineitä suuhun (ota, pidä, irti)
· etääntyä takaisin ja ottaa esineitä uudestaan suuhun päästettyään irti
· uida mielenkiintoisten esineiden ohitse
· viennin lähetys (uida omistajasta poispäin)
· veneen seuraaminen rannansuuntaisesti (kuntouinti).
Jos koiralle on ongelmallista vetää vene rantaan asti, miksi harjoitella yhden osan vuoksi koko liikettä, kun voit pilkkoa liikkeen osiin. Huomio kiinnitetään rantautumisvaiheeseen. Ohjaaja voi esimerkiksi kannustaa koiraa vetämään venettä vielä muutaman askeleen ennen palkkaa. Ohjaaja voi sitoa köyden kelluvaan ja vesitiiviiseen maitokannuun tai mihin tahansa vastaavaan esineeseen, jota on helpompi käsitellä kuin venettä.
Jos kävisit koko liikkeen läpi: eli koira odottaa lupaa tehtävän suorittamiseen, ui veneelle, ottaa köyden suuhunsa, eikä pudota sitä pois vaan ui se suussaan suoraan rantaan, koira joutuisi toistamaan myös niitä osa-alueita, jotka se jo osaa. Harjoittelu veisi enemmän aikaa, ja koira kyllästyisi. Nyt energia suuntautuu juuri siihen, mihin halutaankin. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!
Esineen vienti
Kokeiden vaikein liike on useimmille koirille esineen vienti. Nöffistä tuntuu ristiriitaiselta viedä veteen mitään. Niinpä vientiliikettä kannattaa harjoitella maissa ennen vesielementin tuomista mukaan vaikeuttamaan ohjaamista. Esineen viennin harjoitteluun tarvitaan kaksi ihmistä, joskin yksin treenaillessa voi opettaa koiraa viemään esineitä vaikka ämpäriin, tai ylipäätään poispäin ohjaajasta.
Kun harjoittelet esineen vientiä, silmäile sääntökirjaa ja katso, miten liike tehdään eri luokissa. Pidä aina tähtäimenäsi voittajaluokan suoritusta. Vienti-liike loppuu alokasluokassa siihen, kun veneessä oleva ohjaaja saa esineen käteensä, mutta avoimessa luokassa ja voittajaluokassa koiran on palattava takaisin rantaan. Kun harjoittelet vientiliikettä, vaadi koira alusta alkaen palaamaan rantaan, äläkä anna sen jäädä pyörimään veneen viereen. Avoimessa luokassa ja voittajaluokassa koiran on vietävä esine vieraalle ihmiselle, mikä voi olla aikamoinen kynnys koiralle, joka on oppinut viemään vain ja ainoastaan sinulle. Kun muistat lopullisen tavoitteen, harjoittelet jo alokasluokan liikettä niin, että veneessä esinettä on vastaanottamassa välillä vieras ihminen. Lisäksi kannattaa totuttaa koira viemään niin dummya, pelastusliivejä, poijua kuin köyttä.
Ennen harjoittelun aloittamista
Ensin mieti käskysana ja käytä aina samaa sanaa. Muista sopia avustajan kanssa etukäteen kumpi käskyttää koiraa. Jos olet itse rannalla lähettämässä koiraa, voi olla järkevämpää että apuohjaaja kutsuu koiraa. Tosin avoimessa ja voittajassa veneessä oleva yleinen avustaja ei saa kutsua koiraa, joten jossain vaiheessa koiran on opittava siihen, että se saa vain lähetyskäskyt rannalta.
Kannattaa miettiä etukäteen, haluatko että esine jää veneeseen vai antaako apuohjaaja esineen takaisin koiralle. Myös sopiva palkkio kannattaa harkita tarkkaan. Jos apuohjaaja antaa koiralle makupalan, koira voi ennakoida asian, ja pudottaa esineen liian aikaisin. Apuohjaaja voi palkita koiran leikkimällä sen kanssa, useimpia nöffejä motivoi se, että viennistä seuraa jotain mukavaa. Leikkimisen kanssa täytyy olla tarkkana ja välttää revittämistä: ethän halua irrotusongelmia. Kun vienti sujuu, ohjaaja palkitsee koiran rannalla: koira vie esineen apuohjaajalle, jättää sen sinne ja palaa omistajan luokse leikkimaan toisella lelulla.
Harjoittelu
Koiran on osattava ottaa esine suuhun käskystä. Koira on ohjaajan vierellä esine suussaan ja avustaja muutaman metrin matkan päässä koiran pitkä hihna kädessään. Koiralle annetaan käsky ja avustaja alkaa kutsua sitä. Aluksi ohjaaja juoksee koiran vierellä varmistaen, että se todella kantaa esinettä. Välimatka on ensin lyhyt, sitä kasvatetaan vasta, kun koira suorittaa liikkeen varmasti. Kannattaa opettaa koira irrottamaan vasta käskyn kuultuaan, tällä varmistetaan sen saapuminen tarpeeksi lähelle avustajaa esine suussaan. Jos koira pudottaa esineen kesken matkaa, kannattaa yrittää saada se tarttumaan uudestaan esineeseen käskyllä tai millä tavalla tahansa. Seuraavalla kerralla on oltava entistä tarkempi ja lyhennettävä matkaa. Ethän halua, että siitä tulee koiralle tapa!
Kun koira juoksee avustajan luo ongelmitta, lisätään etäisyyttä. Pitkä hihna tai naru on tässä avuksi varmistamassa, että koira juoksee oikeaan paikkaan. Jos koira lähtee laiskahkosti, ohjaaja voi aluksi juosta osan matkasta sen mukana, tai avustaja voi lähteä koiraa kutsuen koiraa pakoon. Mikaan ei ole hauskempaa kuin juoksuleikit! Muista ettei avustaja kumarru koiraa kohti esinettä ottaessa tai odottaessa koiraa, silla epävarma koira tuntee sen uhkaksi eikä takuulla tule yhtä helposti lähelle esineen kanssa. Useimmat nöffit kyllä juoksevat reippaasti leikin luo, joten sen ei pitäisi olla viennin suurin ongelma!
Koiran edistyessä lisätään häiriöitä ja vaihdetaan avustajaa, koska koiran on mentävä vieraan luokse. Jälleen pitkästä narusta on hyötyä... harhapolut saadaan eliminoitua välittömästi.
Kun koira tietää, mitä siltä odotetaan ja toimii moitteettomasti maalla, ilman pitkää naruasi ja apuasi, siirrytään harjoittelemaan veteen. Ja jälleen kerran aloitetaan kaikki alusta: välimatkaa kasvatetaan asteittain, häiriötä lisätään, vaihdetaan avustajaa. Amerikassa käytetään myös vesiharjoittelussa pitkää narua, joka onkin hyvä keino varmistaa koiran päätyminen oikeaan paikkaan. Jos pitkä naru tuntuu ongelmalliselta, voi ohjaaja uida koiran rinnalla varmistaakseen, että esine päätyy varmasti sinne minne toivotaankin.
Koiralle on helpompaa viedä esine suoraan vedestä veneelle kuin kävellä ensin kolme metriä rantavettä esine suussa ennen kuin pääsee uintisyvyyteen. Aloita lyhyille matkoilla ja koiran uintisyvyydestä. Veneessä olevan avustajan ei ainakaan alkuharjoituksissa kannata kumartua koiraa kohti ja nappaista esinettä koiralta liian kaukaa: nöffi oppii pian välttelemään venettä jos sieltä ei koskaan tule mitään hauskaa. Hyvä harjoitus on heittää esinettä veneeltä rantaan päin ja pyytää koira takaisin veneelle. Kun koira tarjoaa patukkaa, ota se käskyllä pois ja heitä se uudestaan muutamaan otteeseen lähimaastoon koiran haettavaksi. Kun koira tuo esinettä hyvin vedessä veneelle asti, on jo puolet työstä tehty. Seuraavaksi mene itse rannalle, heitä esine puoleen matkaan ja lähetä koira viemään esine veneelle ja palaamaan rantaan ilman esinettä. Voit heittää koiralle toisen patukan rantaveteen jos näyttää siltä, ettei koira millään tule takaisin. Älä missään tapauksessa luovuta ja anna esinettä takaisin veneestä, muuten olet pian tullut opettaneeksi koirallesi, että patukka tulee aina takaisin vaikka sitä joutuisikin hetken odottamaan.
Nyt koirasi osaa jo kantaa esinettä suussa maalla, viedä esineitä maalla, uida esine suussa vedessä, luovuttaa esineen apuohjaajalle ja uida takaisin rantaan ilman esinettä. Viimeinen harjoiteltava asia on lähtö, eli rantavedessä kahluu esine suussa. Mutta sehän on melkein sama asia kuin esineiden kanto maalla, jonka koirasi osaa jo!
Voit harjoitella viimeisen osa-alueen joko pitkän kaavan kautta tai vain yksinkertaisesti antamalla esineen koiran suuhun aina joka kerralla muutaman askeleen taaksepäin, jolloin loppujenlopuksi koirasi ottaa esineen suuhun jo seistessään vesirajalla. Pitkän kaavan harjoittelu kestää ajallisesti kauemmin, mutta tuottaa yhtä hyviä tuloksia. Etsi pitkä matala rantaviiva, jossa on helppo kahlailla. Mene seisomaan veteen koirasi kanssa ja opeta sille alusta asti ota–pidä–irti -käskyt. Vesielementti on suuri häiriötekijä nöffillesi, joten käytä aikaa käskyjen harjoittelemiseen. Kun koirasi osaa ota–pidä–irti –käskyt, harjoittele esineen kantamista rantaviivalla kävellen rannan suuntaisesti maalla, sitten matalassa vedessä rannansuuntaisesti, sitten hieman syvemmällä. Pikkuhiljaa voit alkaa tehdä käännöksiä rantavedessä kahluusyvyydellä ja siirtymään vedessä eri syvyyksiin seuraamisen ja esineen kantamisen yhteydessä. Kun koirasi osaa kävellä rantavedessä esine suussa, voit lähettää sen ensin kävellen koirasi vierellä viemään esinettä maalta veteen uintisyvyydelle. Pikkuhiljaa voit jäädä itse rannalla seisomaan ja lähettää koiran viemään vaikka jäätkin itse rannalle. Muistathan, että kokeessa ohjaaja ei saa astua veteen.
Nyt koirasi osaa kaikki viennin osiot!
Lähteet
Durand Jean Marc. Le chien Terre-Neuve en sauvetage nautigue. 619--622. recueil de Medecine Veterinaire Special Chien de Sport. Juillet-Auot. 1991.
Egtvedt, Morten & Koste, Cecielie 2006: Naksutinkoulutusta koirallesi.
Mattila, Eeva-Maria: Uuno-enon uimakoulu.
Paavilainen, Sari 2009: Roturyhmien välisiä erityispiirteitä – koiran käyttäytymisen biologista taustaa. Canis. Koiraharrastajan tietolehti 4/2009. s. 36–39. Artikkeli perustuu Helena Telkänrannan luentoon
Juttu on julkaistu Landseer-lehdessä ja vanhassa blogissa http://vainonk.vuodatus.net/lue/2011/07/lansulehdessa-ollut-juttu-sailytan-taalla
