Lähipäivä Hamkissa. Tänään esitelty kehittämistöitä. Antoisa ja mielenkiintoinen päivä.
Harmi, että vasta viimeisenä opiskelukertana pääsimme paikan päälle. Opiskelusta olisi saanut paljon enemmän irti.
Tänään oli vuorossa portfolioiden esittäminen. Takana tunteikas päivä: vuoden yhteinen matka luo ihmisten välille siteitä, vaikka olemme olleet toisillemme vain puhuvia päitä Zoomissa. Nyt on vaikeaa luopua ihmistä, jotka tapasi vasta eilen kokonaisina ihmisinä.
En ole ammatillinen opettaja, joten oli mielenkiintoista tutustua omaan työympäristöön ammatillisemmasta näkökulmasta ja etenkin reformin jälkeiseen maailmaan.
Oma pienryhmä kuvasi minua niin, että selvitin, mitä vuoden aikana pitää tehdä ja tein mitä piti. Kuvailujen mukaan otin aina asiat asioina, ja toimin sen mukaan. Opettajat kuvasivat, että osaan luoda selkeitä kokonaisuuksia ja hyödyntää eri pedagogisia metodeita niin, kaikki toimii hyvin yhteen. Osaan pitää kokonaisuuden hallussa ja hallinnassa ilman, että tarkkailija huomaa minun tekevän mitään.
Oma matkani onkin ollut aika lailla tasaista soljumista ilman sen kummempia ylä- tai alamäkiä. Oli liikuttavaa kuunnella toisten kasvutarinoita ja varmuutta siitä, että haluavat tehdä työtä nimenomaan erityisopettajana.
Olen ylpeä valmistumisestani, ja tällä hetkellä takki on tyhjä. Tärkein huomio on kuitenkin ollut se, etten halua olla ainakaan kokoaikainen erityisopettaja. Telma, valma, tuleva tuva-kokonaisuus eivät ole minun juttuni.
Kiitos kaikille jollain lailla tässä (tasaisessa) matkassa mukana olleille! Erityiskiitos toki ohjaavalle opettajalle, joka onneksi vaatinutkaan tunnekuohujen täyttämää matkaa.
