torstai 31. joulukuuta 2020

Uudenvuoden noseilut

 




301 korkkia lattialla.



Heiluvat yläpiilot




Erillistä ilmaisutreeniä kolmen korkin minialueella



Sporttirakin namin etsintä artikkeli:

https://sporttirakki.fi/2020/12/30/yksinkertaista-mutta-tehokasta-nenankayttotreenia/?fbclid=IwAR1ncqCwxu4YP3fy-RLcNPOUeWCKpywy_1AQqta1OKz34AlvJ4tZHbQvEGo

Loppu vuosi oli aavemaisen sumuinen.


Nemo on kovasti odottanut omaa lahjaa, kun olemme avanneet omiamme. Nemo saapui meille tasan vuosi sitten, joten juhlittiin sitten sitä vuosipäivää. Nemo sai lahjan, ja lahja kiinnosti enemmän kuin sen mukana tullut pahvilaatikko.
Jos jatkan etätöitä, tämä lahja säästänee tietokoneen hiirtä.







tiistai 29. joulukuuta 2020

Pop up -koirapuisto, osa 2

 Keli oli mitä parhain pop up -koirapuistoiluun.








lauantai 19. joulukuuta 2020

Pop up -koirapuisto

 Pop up -koirapuisto joulupolun varrella. Tosin keli ei ole kovinkaan jouluinen. Koirapuistot on siis tehty vuohiaitauksiin.

Roni inhosi märkää niittyä ja vielä enemmän leikkivää noutajaa.






Tonttuilua

 Birgitan pajalla tonttuilemassa ja sen jälkeen Villassa syömässä.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Vepeleirillä

Timi oppi uimaan juhannuksena ja kautta lyhensi jalassa ollut tulehdus, ja  hoidon aikainen lähes kuukauden liikuntakielto. Kesällä treenejä kertyi viisi tai kuusi.  Emme päässeet kesällä millekään leirille, niin oli kiva, että marraskuussa oli vepeleiri. Töissä on ollut kiireistä, joten päätin hemmotella itseäni hotellissa asumisella. Itselleni on myös tärkeää nähdä muutakin kuin kotinurkkia.

Timille jo pelkkä hotelliasuminen oli valtava kokemus.

Petbros on hienosti organisoitu ja todella siisti paikka. Heillä järjestetään myös vesipelastustreenejä.





Kuntouintia ja rentoutumista treenien välillä.









Pääsin itse hotellilla saunaan, uimaan ja porealtaaseen. Poistumistani ei edes huomattu.




Veneestä hyppy

Timi ehti hypätä kunnolla veneestä kesällä vain kerran. Nyt asia pohditutti kovasti, ja jouduimme työstämään asiaa kesällä kaikissa treeneissä. Tähtään ylempiin luokkiin, joten olen itse veneessä lähettämässä koiraa. Asia etenisi ehkä nopeammin, kuin olisin kutsumassa, mutta työstän nyt liikkeen näin.




Vienti

Vientiin tehtiin pohjia. Idea selvillä, pitää löytää balanssi sen suhteen, milloin otan palkan esille. Liian aikaisin - pudotus. Liian myöhään - kääntyy takaisin vientiesine suussa.




Veneen hakua

Pohjana dummyn, köyden ja renkaan hakua. Kiitos
Suvi Nikkilä
videoista.





Hukkuvan pelastaminen




torstai 12. marraskuuta 2020

Timin yksivuotiskuvat

 Arvaatkas mitä mulle tapahtui! Olin maailman huonoimmissa treeneissä. Menin innolla hallille, ja aloin heti etsiä nose-piiloja. Eipä löytynyt. Pienenä lohdutuksena löysin nalleja ja muita pehmoleluja. Hienoa, tarkoituksena onkin noutaa niitä. Mutta ehei... ideana oli istua ja maata tietyssä paikassa ja pehmolelu laitettiin viereen tököttämään.

Kaiken lisäksi se sama kouluttaja, joka ei muistattanut tehdä niitä piiloja, oli tuonut sateenvarjoja sisälle. Siis sisälle. 😳 Olivat jotenkin oudosti vinossakin.
Eipä tainnut rassukka tajuta treeniensä huonoutta, vaan lähetti kuvia näistä "etsinnöistä".
Noh, onneksi yhtä kuvaa voi käyttää Tinder-profiilissa.
Kuvat: Studio Muru





sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Viennin pohjat

 Pääsimme Akaan koirauimalan some-päivitykseen. Tein hiukan pohjia vientiin, eli nostatin esineitä laidalle ja annoin paremman esineen tilalle. Haasteena oli keksiä, mikä on vähiten mieluinen esine.



lauantai 31. lokakuuta 2020

Timi täytti yksi vuotta

Timi juhli yksivuotissyntymäpäiviä noseilun parissa.

Kurssilla tehdään kokeisiin tähtääviä harjoituksia. Nyt harjoittelimme järjestelmällistä etsintää.



Toisella kierroksella osa roskakoreista oli nurinpäin, joten haju tuli eri tavalla.


Kävimme myös Ikeassa ja sieltä mukaan tarttui kaksi pupua. Yksi oli siis jo ennestään  ja se on Timin rakkain lelu. Kaksi pupua sai nuoren miehen sekaisin. Haki vanhankin pupun ja sai kaikki tungettua suuhun samaan aikaan.




sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Vuoden 2020 (koira)menot


Vuosi pulkassa menojen suhteen.


perjantai 16. lokakuuta 2020

LohjaSpa

 LohjaSpaahaan saavuttu. Ainakin navigaattorin ohjeiden mukaan tänne tullaan pikkuteitä pitkin.

Matkalla oli leijonia ja lehmiä.






Rinnetalon huoneessa ihmetellään naapureita.


Aamupalan ja kunnon aamulenkin jälkeen odottelen elämyskylpylän aukeamista. LohjaSpan ranta on kesällä ihana. Nytkin toki kaunis, mutta grillailu tai hengailu ei pimeässä ja kylmässä kiinnosta.



Kun et saa mennä sänkyyn, mutta haluat olla lähellä.


Karjalohjalta Humppilaan reitti valikoitui kotiin tullessa isoja teitä suosivaksi. Tunneleita sitten piisasi ihan riittävästi.





keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Korkkeja ja kartioita

 Tämän illan noset. Kieli ei tullut esille eikä heitellyt korkkeja tai kartioita. Ainakin korkeissa oli yhdistelmähaju, mikä selittänee sen, että Timi saa hajun alussa, mutta ei ala tarkentaa siihen. Lopulta uskoo, että juuri sitä haetaan. Olen toki opettanut kaikki hajut heti pentuna.












maanantai 12. lokakuuta 2020

Äänikirjoja

Sain toukokuussa työnantajalta lahjakortin Elisa Kirjaan. Lahja oli ilmeisen koukuttava ja olen upputunut e-kirjojen maailmaan. Tosin olen hankkinut enimmäkseen äänikirjoja.
Osa hankinnoista on ilmaiskirjoja, Christiet kuuluivat kesään ja Nälkäpeliä oli antoisaa kuunnella Liesjärvellä, jossa oli helppo kuvitella elävänsä vyöhykkeellä 12.
Tuorempiin tuttavuuksiin kuuluvat Taivaanpilarit, Cari Mora, Orjattaresi, Auschwitzin apteekkari sekä Tyttö joka eli kahdesti.
Vaikka olen lukenut monta Follettin kirjaa, pääteos on jäänyt laajuutensa vuoksi lukematta. Pidin valtavasti tästä kirjasta, ja pakko kuunnella jossain vaiheessa jatko-osakin.
Cari Mora oli pettymys: kirja oli oikeastaan kuvaus Miamista ja selvästi kirjoitettu filmatisointia varten. Uhrilampaat on loistava kirja, ja pelkään yhä Hannibal Lecteria. Cari Morassa ei tuntunut tapahtuvan mitään.
Orjattaresi oli hyvä kirja, mutta koko ajan tuntui siltä, että taustalla on paljon enemmän, kun yhden naisen näkökulmasta kuvatussa päiväkirjassa kerrotaan. Vaikutelma tulee varmasti siitä, että The Handmaid's Tale -televisiosarja on jatkanut idea paljon laajemmalle.
Auschwitzin apteekkarista päällimmäiseksi jäi mieleen tutkijamaisen kliininen ote aiheeseen. Lähestymistapa oli toimiva ja todennäköisesti kuuntelen tai luen muutkin Auschwitz-kirjat.
Todellinen helmi on kuiten Tyttö joka eli kahdesti. Se mikä ei tapa ja
Tyttö joka etsi varjoaan ovat keskinkertaisia kirjoja, mutta kuudes osa on loistelias. Yltää miltei Larssonin tasolle. Tosin Lisbethin ja Camillan taistelu jää miltei mitättömäksi sivujuonteeksi, mutta sherpan tarina oli koukuttava.