Heiluvat yläpiilot
Loppu vuosi oli aavemaisen sumuinen.
Heiluvat yläpiilot
Loppu vuosi oli aavemaisen sumuinen.
Pop up -koirapuisto joulupolun varrella. Tosin keli ei ole kovinkaan jouluinen. Koirapuistot on siis tehty vuohiaitauksiin.
Timi oppi uimaan juhannuksena ja kautta lyhensi jalassa ollut tulehdus, ja hoidon aikainen lähes kuukauden liikuntakielto. Kesällä treenejä kertyi viisi tai kuusi. Emme päässeet kesällä millekään leirille, niin oli kiva, että marraskuussa oli vepeleiri. Töissä on ollut kiireistä, joten päätin hemmotella itseäni hotellissa asumisella. Itselleni on myös tärkeää nähdä muutakin kuin kotinurkkia.
Timille jo pelkkä hotelliasuminen oli valtava kokemus.
Arvaatkas mitä mulle tapahtui! Olin maailman huonoimmissa treeneissä. Menin innolla hallille, ja aloin heti etsiä nose-piiloja. Eipä löytynyt. Pienenä lohdutuksena löysin nalleja ja muita pehmoleluja. Hienoa, tarkoituksena onkin noutaa niitä. Mutta ehei... ideana oli istua ja maata tietyssä paikassa ja pehmolelu laitettiin viereen tököttämään.
Pääsimme Akaan koirauimalan some-päivitykseen. Tein hiukan pohjia vientiin, eli nostatin esineitä laidalle ja annoin paremman esineen tilalle. Haasteena oli keksiä, mikä on vähiten mieluinen esine.
Kävimme myös Ikeassa ja sieltä mukaan tarttui kaksi pupua. Yksi oli siis jo ennestään ja se on Timin rakkain lelu. Kaksi pupua sai nuoren miehen sekaisin. Haki vanhankin pupun ja sai kaikki tungettua suuhun samaan aikaan.
LohjaSpaahaan saavuttu. Ainakin navigaattorin ohjeiden mukaan tänne tullaan pikkuteitä pitkin.
Tämän illan noset. Kieli ei tullut esille eikä heitellyt korkkeja tai kartioita. Ainakin korkeissa oli yhdistelmähaju, mikä selittänee sen, että Timi saa hajun alussa, mutta ei ala tarkentaa siihen. Lopulta uskoo, että juuri sitä haetaan. Olen toki opettanut kaikki hajut heti pentuna.