Sain toukokuussa työnantajalta lahjakortin Elisa Kirjaan. Lahja oli ilmeisen koukuttava ja olen upputunut e-kirjojen maailmaan. Tosin olen hankkinut enimmäkseen äänikirjoja.
Osa hankinnoista on ilmaiskirjoja, Christiet kuuluivat kesään ja Nälkäpeliä oli antoisaa kuunnella Liesjärvellä, jossa oli helppo kuvitella elävänsä vyöhykkeellä 12.
Tuorempiin tuttavuuksiin kuuluvat Taivaanpilarit, Cari Mora, Orjattaresi, Auschwitzin apteekkari sekä Tyttö joka eli kahdesti.
Vaikka olen lukenut monta Follettin kirjaa, pääteos on jäänyt laajuutensa vuoksi lukematta. Pidin valtavasti tästä kirjasta, ja pakko kuunnella jossain vaiheessa jatko-osakin.
Cari Mora oli pettymys: kirja oli oikeastaan kuvaus Miamista ja selvästi kirjoitettu filmatisointia varten. Uhrilampaat on loistava kirja, ja pelkään yhä Hannibal Lecteria. Cari Morassa ei tuntunut tapahtuvan mitään.
Orjattaresi oli hyvä kirja, mutta koko ajan tuntui siltä, että taustalla on paljon enemmän, kun yhden naisen näkökulmasta kuvatussa päiväkirjassa kerrotaan. Vaikutelma tulee varmasti siitä, että The Handmaid's Tale -televisiosarja on jatkanut idea paljon laajemmalle.
Auschwitzin apteekkarista päällimmäiseksi jäi mieleen tutkijamaisen kliininen ote aiheeseen. Lähestymistapa oli toimiva ja todennäköisesti kuuntelen tai luen muutkin Auschwitz-kirjat.
Todellinen helmi on kuiten Tyttö joka eli kahdesti. Se mikä ei tapa ja
Tyttö joka etsi varjoaan ovat keskinkertaisia kirjoja, mutta kuudes osa on loistelias. Yltää miltei Larssonin tasolle. Tosin Lisbethin ja Camillan taistelu jää miltei mitättömäksi sivujuonteeksi, mutta sherpan tarina oli koukuttava.
