sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ilkka Hormilan luento Urjalassa


Osallistuin keskiviikkoiltana Urjalassa pidettyyn Ilkka Hormilan luentoon. Iso kiitos järjestäjille eli Pirkanmaan Palveluskoiraharrastajille!

Olipa kiva treenitila ja meiltä ajaa 20 minuutissa. Toki Forssan palveluskoirien halli on suurempi ja hinta halvempi, kun olen jäsen.

http://ppkhry.fi/ppkh-areena/index.html



Luento kesti neljä tuntia ja asiaa tuli roppakaupalla ja hauskassa muodossa. Neljänkymmenen vuoden asiantuntemus alalta kuului ja näkyi kaikesta.

Itse olen tehnyt varsinaista hajutunnistusta todella vähän, mutta nose workiin tuli muutama hyvä idea. Ideana on palkata koiraa mahdollisimman läheltä hajua ja koiran pitäisi saada syödä hajussa.  Olen itse mämmikoura ja koirakin sählä, joten hajulähteen lähellä palkkaaminen on haastavaa. Työkoirilla käytetään reiällistä ruokakuppia, jonka avulla koira syö hajulähteen päällä ja toisaalta ruokaa ei putoili sinne tänne. Ehdottomasti idea käyttöön.

Hajukuva kannattaa opettaa mahdollisimman puhtaalla hajulla, että koira oppii oikean hajukuvan. Esimerkiksi nose workissa opetettava eukalyptushydrolaatti ei sisällä eniten eukalyptysta, ja hydrolaatilla opetetut koirat eivät tunnista eukalysta. Toki lajin kannalta asialla ei sinällään ole väliä, ja hydrolaattien käyttö on turvallista. Toki kannattaa imeyttää hydrolaatti erilaisiin materiaaleihin, mutta näin on toimittukin omissa ja ohjatuissa treeneissä. Hormila kertoi, että koirat ovat oppineet etsimään huonekalutarroja, eivätkä e-hydrolaattia. Nose work on ennen kaikkea koiran aktviointilaji, ja kukaan ei kuole koulutusvirheiden vuoksi. Harvoin tulee tarvetta löytää puhdasta eukalyptusta metsästä tai pellolta. Jälkipuolelta oli paljon juttua, eli koirat oppivat liittämään metsän tai pellon hajun mukaan ja ovat ihmeissän, kun alusta vaihtuu. Hormila kertoikin asfalttilla jäljestämisestä alkuvaiheessa. Esimerkit olivat todella mielenkiintoisia, mutta tosiaan kirjaan nyt muistiin vain niitä asioita, joita voin hyödyntää itse heti. Nose Productin facesivulla on muuten testailua tuosta huonekalutarrasta: https://www.facebook.com/noseproduct/?fref=ts

Treenit olisi hyvä jakaa neljään osaan: 1. Kalibrointi eli koira saa kalibroida nenänsä treenitilan hajumaailmaan. 2. Varsinaiset treenit ja harjoitus (voi olla lyhytkin) 3. Siirtymä ja lopetusrituaalit eli jälkikoiralta otetaan valjaat pois, juotetaan ja viedään vaikka autoon (tauko) 4. loppuleikki. Leikkivaihe auttaa painamaan juuri opitun asian pitkäkestoiseen muistiin ja tätä vaihetta tutkitaan parhaillaan/on tutkittu juuri. (Tässä asiassa ei kannata luottaa muistiini, ideana tuo, mutta saatoin kirjatan epätarkasti ylös.)

Forssan seudun pelastuskoirilla onkin oikeaoppinen tapa päättää treenit koirien yhteiseen leikkitiuokioon, uittamiseen yms. Parasta olisi, jos ihminen leikkisi koiran kanssa. Ainakin Marvinille juuri tuo uittaminen oli paras mahdollinen yhdessä tekeminen.

Lisäksi oli juttua, että ensin tehdään helppo muistutusharjoitus, sitten uutta asiaa ja mahdollisia epäonnistumisia ja lopuksi helppo treeni, jossa koira onnistuu varmasti. Aika lailla normi treenikuvioita siis. Tosin mietin, että vesipelastuksessa tuo kaava ei useinkaan päde, välillä kyllä. Lisäksi Jan Counette rakentaa treenit juuri tuolle periaatteella.

Hormila tosiaan käyttää operantteja menetelmiä, pitää tiedettä hyvä renkinä, mutta huonona isäntänä. Luennolla oli juttua stressistä ja vaikutuksista terveyteen. Lisäksi jäi mieleen se, miten koiran ruumiinlämpö nousee haistelun aikana ja miksi koira palelluttaa hajuaistinsa kylmällä. Hormila panostaa perusteiden hyvään hallintaan, koemaisia ja oikeita etsimistilanteita simuloivia treenejä ei tarvita paljoakaan, vaan perusteiden treenaamista kuntoon.

Lisäksi oli juttua, miten nopeasti haju häviää (riippuu hajusta ja olosuhteista) ja Hormila ei arvosta ihmisiä, jotka kehuskelevat, miten vanhoja jälkiä heidän koiransa ajavat. Ideana olisi saada koira paikalle nopeasti, ei luoda väärää kuvaa siitä, että koirat voi kutsua paikalle viikkojen päästä.

Hormilalta tulee kirja maaliskuussa, ja ostan kirjan varmasti! Kannattaa lukea kirja, ilmeisesti 300 sivua täyttä asiaa.

https://kauppa.tietosanoma.fi/9789518846362

Hyviä linkkejä: http://taavintouhut.blogspot.fi/2017/03/ilkka-hormila-hajut-ja-tuoksut-johdatus.html

http://www.koirakouluvisio.com/artikkeleita/hajutunnistuskoira-rikosetsinnassa.html 

Vainuvoiman sivuillakin on paljon hyviä artikkeleita: https://vainuvoima.fi/artikkelit/

Videoita ja vaikka mitä:

http://koirakoulu.fi/rauhoittuminen-matolle/

Tiina Silvennoinen antoi tällaisen sivuston, jonka kautta voi etsiä lisätietoja pitkäkestoiseen muistiin asioiden tallentamisesta. Itse en ole kaivellut tätä syvemmälle, mutta asia alkoi kiinnostaa Hormilan luennolla: http://www.companionanimalpsychology.com/2016/11/playtime-after-training-improves-dogs.html

lauantai 28. lokakuuta 2017

Sponssia, pentuja, nose workia ja rallya


Olin pitämässä nose work -kurssia palveluskoirien hallilla. Sinne oli ilmaantunut monta lavallista Mustin ja Mirrin sponssaamaa tavaraa. Aiheena oli vihjeen liittäminen, mutta Hormilan luennolla jäljiltä keskustelu taisi rönsyillä aika paljon....

Perjantaina aukesi rallytokokisan ilmo, noin puolet paikoista meni jo.


Lauantaina olinkin vähän yllättäen hallilla uudestaan pitämässä pentukurssia. Olikin kivaa puuhaa! Täytyy kyllä sanoa, että tuo palvelu on hintansa väärti: lämmin halli keskellä kaupunkia, melkein henkilökohtaista ohjausta ja hinta viisi euroa kerta. Tänään satoi kaatamalla, joten lenkkikin olisi jäänyt lyhyeksi.

Roni oli mallikoirana näyttämässä rauhoittumisalustan idean ja häiriökoirana pikku pennulle. Leikkivät tosi kivasti yhdessä.

Laitoin nämä kirjalliset ohjeet pentukurssin Faceryhmään:
Hei!


Aiheena oli siis taikamatto, rauhoittumismatto, alusta. Muitakin nimiä voi olla käytössä. Rauhoittumista kannattaa opetella kotona, kun pentu/koira ylipäätään on väsynyt ja valmiiksi rauhallinen. Tosin onnistui lauantaina kaikilta hienosti hallillakin! Osa oli tehnyt jos kosketusalustaa, jonka tekeminen nopeutti tälle kohteelle menoa.
Tässä selkeä video opettelusta, videolla Katjan Ryyppy.


Jos idea kiinnostaa enemmän, tästä voi lukea lisää:


 Paikalla oloon koroke olisi vielä parempi, täällä vanha artikkeli korokkeista:






Marvin pääsi treenaamaan pentujen jälkeen. Oli aivan ihana!




maanantai 23. lokakuuta 2017

Syysloma


Olimme alkuviikosta Tukholmassa. Aurinko paistoi, lämpöä oli 15 astetta ja Tukholma on ihana kaupunki. Totuus on kuitenkin se, että päivä Tukholmassa on rankka kokemus, jalat ihan muusina. Kävimme kuitenkin kaupunkia kunnolla läpi ja kokemus oli Teemulle tärkeä.


 Ostimme gamlastanin uinujan.

 Scifi-kirjakauppaan upposi melkein kaksisataa euroa, mutta sain samalla ostettua jo joululahjoja.


Tiistai meni aika lailla toipuessa ja keskiviikkona urakoin Eläinkoulutuskeskuksen Moodletehtävät kuntoon. Torstaina kirjoitin ja koostin vihdoin viimein Sporttirakin seuraavan jutun kuntoon. Aiheena siis JUN-luokka.

Perjantaina vaihdatin kesärenkaat talvirenkasiin, Marvin pääsi mukaan. Marvin auttoi renkaiden vaihdossa tai ainakin testasi, toimiiko nenä kumin hajussa. Hyvin toimi! Maailma on erilainen nose workkaajan silmissä.

Taisikin olla hyvä päivä renkaiden vaihtoon, sillä vielä kymmenen aikaan oli pari astetta pakkasta. Muuten ilma oli ihanan aurinkoinen, joten kävimme kahden tunnin lenkillä



Koska kesärenkaat olivat valmiiksi autoon pakattuina, niin hyödynsin niitä nose work -kurssilla.

 Varsinaisena aiheena oli ilmaisu.



Urakoin lauantaina S2-opintojen esseen kuntoon.



Olimme sunnuntaina paljussa. Oli kyllä kivaa!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mimmin tarina








7-vuotias tanskandoggi Mimmi valioitui vesipelastuksesta tänä syksynä. Millaista on ollut harrastaa vepeä tanskandoggin kanssa? Niina Malmivuori kertoo koiransa Mimmin vesipelastusurasta.

Tosissaan muttei vakavissaan harrastamista

Olen seikkaillut koiraharrastusten maailmassa nyt päälle kolmetoista vuotta. Harrastuskavereinani on aina ollut tanskandoggeja periaatteella, että niiden kanssa voi, järkeään käyttäen, harrastaa aivan mitä tahansa, siinä missä muunkin rotuisilla. Niiden ajatusmaailma ja toimintatapa sopivat minulle erinomaisesti. Tanskandoggien kanssa voi treenata kunnolla ja tosissaankin, mutta liian vakavissaan ei kannata olla tai jännittää turhia – silloin otukset saattavat nopeasti laittaa ranttaliksi ja muistuttaa, että nyt pientä pilkettä silmäkulmaan ja pidetään hauskaa! Hyvin ovat ihmistään opettaneet.

Nyt seitsemänvuotias Mimmi (Samuraiwood’s Dundee Dubh) on kolmas tanskandoggini ja sen kaverina on pari vuotta nuorempi Penni. Mimmi nauttii silmin nähden yhteisestä puuhastelustamme ja yleensäkin toimimisesta ihmisten kanssa. Mimmillä on mukavasti taistelutahtoa ja se on suhteellisen helposti motivoitavissa, mutta vaikka se kestääkin keskivertodoggia paremmin toistoja, ne eivät välttämättä ole paras treenaustapa. Doggien ja myös Mimmin mielestä ohjaajan on suotavaa keksiä keinot, joilla tehtävät saa opetettua fiksummin ilman jankuttamista. Treenaamme nykyisin vepen lisäksi omaksi huviksemme tokoa ja agilityä.


Vesipeto jo pentuna

Vesipedon elkeitä Mimmi osoitti jo heti pikkupentuna loiskuttelemalla veljenpoikieni puhallettavassa uima-altaassa aina kun silmä vältti, sekä lähtemällä innolla uiskentelemaan tiputtuaan laiturilta mereen. Vepetreeneihin lähdimme mukaan Mimmin ollessa vähän päälle vuoden ikäinen ja se osoitti välittömästi intonsa lajiin. Ohjaaja ja apuohjaajat saivat välillä tosissaan tehdä töitä sen pitelemisessä veneessä tai rannalla, kunnes tehtävää sai lähteä suorittamaan. Erityisesti hukkuvan pelastaminen on sille itselleen Valtavan Tärkeä Tehtävä. Tämän se on osoittanut myös vahtiessaan tarkasti kesäisin minun uintiani rannalta käsin tai uidessa vieressäni. Sen määrittämän etäisyyden tai uintiajan ylittyessä minut tullaan kohteliaasti joko paimentamaan ulapan puolelta kiertäen rantaan tai pelastamaan Mimmin jo nuorena itse keksimällä tavalla: se hakee rannalta lelun suuhunsa ja tulee tarjoamaan sitä, kunnes ymmärrän tarttua kiinni ja antaa vetää itseni turvallisesti rantaan.

 

Kannustusta ja hyvää yhteishenkeä

Mimmin kanssa olemme yhdessä opetelleet lajia ja opettaneet toisiamme tässä vepeuramme aikana. Vesi on elementtinä meidän molempien mieleen ja olemme nämä vuodet nauttineet täysin siemauksin sekä tekemisestä että mahtavista treenikavereista. En ole kertaakaan kuullut mitään negatiivista rotuvalinnastani tai osallistumisestamme tähän lajiin, kannustusta sitäkin enemmän. Olemme vuosien aikana saaneet paljon uusia ystäviä, yhtenä suurena tekijänä on varmastikin Mimmin erittäin ihmisrakas ja seurallinen luonne. Se pusuttelee mielellään erityisesti venetuomarit ja katsojat tai löytää vuoroaan odotellessa helposti tiensä sopivan kutsuvaan syliin. Varsinaisten tehtävien lisäksi lajissa on parasta sen harrastajien kesken lähes poikkeuksetta vallitseva hyvä yhteishenki ja tsemppaaminen. Toivottavasti se säilyy myös tulevaisuudessa!

Treenaamme Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirat ry:ssä kesäisin vepeä ja talvisin seura järjestää muutakin yhteistä toimintaa, kuten agilityä ja sisäuinteja – sekä tietysti vepetreenejä hankipellolla. Samalla tulee oltua muutenkin aktiivinen seuran toiminnassa ja tapahtumissa, jotka treenien tapaan sijoittuvat ympäri Kanta-Hämettä. Näin ollen tuusulalaisena ajokilometrejä tulee vuodessa mukavasti – ja ne ovat sen arvoisia.

 

Tie valioksi

Mimmin ensimmäiset vepetreenit olivat keskikesällä 2011, ja seuraavan kesän heinäkuussa uskalsimme suunnata soveltuvuuskokeeseen. Mimmi suoritti SOVE:ssa jokaisen neljästä liikkeestä yhdellä käskyllä per liike ja valtavalla innolla ja energialla. Sydämentykytyksiä se aiheutti tuolloin erityisesti viennissä riekkuessaan rannalla urakalla, onneksi erittäin kokeneen ja vahvanäppisen, apuohjaajan Lean käsissä. Välillä koira oli hänen yläpuolellaan (kirjaimellisesti), seuraavana hetkenä takana ja välillä karkaamassa jo kiinni noutoesineeseen, mutta kaikesta huolimatta vientiliike ja koko SOVE tuli suoritettua täysillä pisteillä.

Olemme käyneet Mimmin kanssa aika rauhalliseen tahtiin kokeissa, parin kesän jäädessä vain yhteen koekäyntiin lyhyen kauden, pienten sairaslomien ja antidoping-säännösten takia. Kantavana ajatuksena on koko ajan ollut hauska yhteinen tekeminen. Oikeastaan vasta tänä kesänä tajusin, että mehän olemme jo aika lähellä valiotitteliä. Nämä uusien sääntöjen mukaiset liikkeet olivat selkeästi Mimmin mieleen ja alkukesän harjoittelun jälkeen Mimmi alkoi hahmottaa uusien liikkeiden kulun.
Alokasluokassa Mimmi vietti minimiajan eli ykköstulokset tulivat heti SOVE:a seuranneissa kahdessa kokeessa kuukauden sisään. Avoimessa luokassa Mimmi viihtyi kuuden koekerran verran. Voittajaluokan liikkeitä testattiin ensin vanhoilla säännöillä kolmessa kokeessa kakkos- ja kolmostuloksilla ja sitten tänä vuonna uusilla säännöillä seitsemän kokeen verran, kunnes Mimmi sai viimeisen tarvittavan VOI1-tuloksensa elokuussa. Yhteensä koekertoja tässä vuosien varrella kertyi siis 19 kappaletta.


Haasteina voima, into ja koko

Mimmin koon kanssa on ollut yllättävän vähän ongelmia. Oman seuran kumiveneet ovat isommasta päästä, ja Mimmin koulutuksessa on myös juuri koon takia tullut huomioitua sen hallittavuutta, mm. veneeseen ollaan opeteltu asettumaan niin, että tuomarikin mahtuu vielä soutamaan. Mimmin ulottuvuus tosin uhkasi tulla vanhassa avoimen luoman ”oma vene” -liikkeessä pienoiseksi ongelmaksi, sillä Mimmi pystyi helposti kurottamaan veteen heitetyn köyden jo veneestä käsin suuhunsa, jolloin veneestä lähdöstä alkoi tulla liki vaarallista. Alkuaikoina kokoa enemmän haasteita meinasi aiheuttaa Mimmin voima yhdistettynä valtavaan intoon lähteä tehtävälle, jolloin ohjaajalta meinasi loppua jalkineista pito liukkaammilla rannoilla. Tarkistinpa joskus tuomareiltakin, että mikäli lähetysasento muuttuu kesken liikkeen tahattomasti hetkellisesti seisovasta istuvaan, saako liikettä vielä jatkaa virheittä. Olisi saanut!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kiireinen viikko takana

Huh!

Tältä viikolta kertyi työtunteja 51, tosin osa on siis itsensä kehittämistä eli S2-opintoja. Lisäksi Teemu oli mahataudissa, autossa oli taas jarruissa ongelmaa, muutama tuomarointi on aikataulutettu ja Eläinkoulutuskeskuksen opinnot ovat alkaneet toden teolla.

Itse asiassa minun piti olla perjantaina töissä, olla samaan aikaan opiskelemassa Eläinkoulutuskeskuksella, pitää illalla nose work -kurssia ja osallistua lausenopin luentoihin. Noh, en jakaantunut kahdeksi tai kehittänyt siirrintä. Olin perjantaina töissä ja  urakoin etukäteen Eläinkoulutuskeskuksen lähipäivän asioita ja ihana Mervi lähetti luentomateriaalin ennakkoon. Moduli 3 on yllättäen todella kiintoisa kokonaisuus. Olen saanut tehtäviä jo alkuun.




Illalla olisi ollut lauseopin luennot ja nose work -kurssin vetämistä. Lauseopin luennon saa kuunnella tallenteena, joten pidin kurssin ja kuuntelin sitten iltayöstä luennon. Lauantain luennon katsoin ihan live-lähetyksenä.

Pakko tunnustaa, että olin jo perjantaina töistä tullessa todella loppu, mutta kävin suihkussa ja söin herkkuja. Kummasti sain koottua itseni ja nose work -kurssi on voimaannuttava kokemus. Koirat olivat selvästi oppineet hajun ja etsimään. Upea tunne!

Olimme toki sisällä, mutta tein muutaman piilon ulos, koska ainakin yhdelle koiralle halli on "aksaamaan, aksaamaan" -paikka. Hallin ulkoalue ei ilmeisesti ollut "aksaa", vaan etsi ulkona innokkaasti.




Aloitimme naksutin/motoriikkatreenillä.



Koen syysloman alkaneen lauantai-illalla lauseopin luennon jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, että olen lomani ansainnut!


Sunnuntaiksi osui sateeton päivä ja kävin koirien kanssa kolmen tunnin lenkillä. Muutoin siivosimme ja pakkasimme kotona.





Kani nauttii viimeisistä lämpimistä päivistä täysin rinnoin.




keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Tänään ei satanut!






Viikonloppu meni aika lailla sisällä ja alkuviikosta satoi enemmän ja vähemmän koko ajan. Agilitykin jäi väliin, kun auton jarruissa oli edelleen häikkää eli olin autoton. Keskiviikkona auto oli taas käytössä ja sadekin loppui. Elonkierrossa vierähti pari tuntia: ensin kunnon lenkki ja sitten viimeisten virtojen alasajo aitauksessa.

Uuno sai toisen Sm-mitalin




Minna Kujanpään UUNODG-bordercollie eli kotoisammin Uuno sijoittui viime vuoden Sm-kokeissa hopealle ja tänä vuonna pronssille.

Minnan kuvaus harrastusurastaan ja Sm-kokeista.

Olen touhunnut koirien kanssa yli 15 vuotta. Vanhempieni bernin kanssa tuli aikoinaan kokeiltua tokoa ja hieman vepeäkin. Ensimmäisen ikioman koiran ostin vuonna 2004 ja sillä tiellä ollaan.
Tällä hetkellä kotona on kaksi eläkeläiskooikerhondjea Rasmus ja Rokka ja bordercollie Uuno. Koirien kanssa tullut harrastettua lajeja laidasta laitaan, tokoa, agia, mejää, paimennusta, pk-jälkeä, fh-jälkeä, vepeä, vetolajela, näyttelyitä jne.

Uunon hanki itselleni kuusi vuotta sitten koiraksi, jonka kanssa voi kokeilla omia rajoja kouluttajana ja niitä on todellakin tullut kokeiltua. Uunon päälaji on ollut toko, mutta myöhemmin kipinä siihen lajiin itseltä on hiipunut ja on kokeiltu muita lajeja ihan omaksi iloksi ja jossain lajeissa myös ollaan kilpailtu. Uuno on paimentanut ja kilpaillut siinä lajissa myös sekä nyt auttelee satunnaisesti muutaman tuttavan tilalla lampaiden ja hiehojen siirroissa ihan omaksi huviksi ja mielen virkeydeksi!
Uuno harrastaa agilityä lainaohjaaja Iidan kanssa ja kilpailee tällä hetkellä 2-luokassa. Itse teen Uunon kanssa fh-jälkeä ja tänä kautena aloitettiin siinä myös kilpaileminen menestyksekkäästi.
Vepeä Uunon kanssa eksyin kokeilemaan 2014 keväällä ja siitä se sitten lähti, Uuno rakastaa uida ja tehdä töitä ohjaajan kanssa eli ihan täydellinen yhdistelmä vepeen sekä sillä on hyvin taistelutahtoa. Hieman keväthän Uuno on vepeen, mutta kun on tarpeeksi sisua ja taistelutahtoa niin kyllä siellä pärjää ja veneet menee juuri sinne minne herra Turhapuro tahtoo!!!

Harrastetaan vepeä Lounais-Hämeen kennelkerhon vepeporukassa ja voi olla, että vepe olisi jäänyt jossain vaiheessa jos treeni porukkamme ei olisi niin mahtava: aina rannassa on hauskaa ja kaikki on valmiita auttamaan toisia.

Uunon kanssa kerättiin kolme 100 pisteen tulosta kaudelta 2016 ja niillä tuloksilla päästiin mukaan karkeloihin. Mielestäni vaadittavien tulosten kasaan saaminen ei ollut työlästä, vaan ne tulivat aika helpolla. 

Sm-koepaikka oli todella hieno, siellä pystyi hyvin seuraamaan muiden suorituksia ja vaikka ranta näytti helpolta ja niin siinä selvästi oli sopivasti haastetta sm-koepaikaksi!! Ilmapiiri kokeessa oli mukavan rento ja oli todella mukava nähdä vepeilijöitä kenen tutustui Kemin sm-koereissulla 2016 ja päästä heidän kanssaan vaihtamaan kuulumisia ja jutustelemaan.

Omasta mielestäni uudet vepesäännöt ovat tavallaan helpommat kuin vanhat. Itselläni on vahva tokotausta, joten esimerkiksi pelastusrenkaan haku on ihan noutoliike koiralleni ja kun se tapahtuu etäällä rannasta niin rannan veto ei vedä edes koiraa rantaan. Jos vertaa tätä liikettä vanhaan poikittaiseen vientiin niin minun mielestäni se oli haastavampi ja ehkä myös näyttävämpi liike.
Mukavaa on, että säännöt muuttuivat ja niin tuli vähän vaihtua koiralle ja itsellekin.

Itse toivoisin, että tuomarit keskenään sopisivat linjauksista tarkemmin: esimerkiksi tuomareiden tulkinnoissa on eroja saako yleinen avustaja köyden viennissä kutsua koiraa ennen kuin  vene lähtee rannasta vai ei, samoin pelastusrenkaan haussa saako ohjaaja käydä koskemassa venettä, jossa rengas on ennen kuin veneet lähtevät rannasta. Nämä on varmasti asioita, mitkä muotoutuvat tästä ajan kanssa ja niihin tulee selkeä ja samanlainen linja kaikille tuomareille.


Tahdon kiittää erityisesti meidän omaa maanantai treeniryhmää kaikesta avusta, tuesta ja kannustuksesta: ilman teitä ei oltaisi tässä! Kiitos, olette ihan huippuja ja teidän kanssa treenaaminen on ihan huippukivaa ja antoisaa!! Vepe on laji, jonka treenaaminen yksin on todella haastavaa, joten kun ympärillä on samanhenkinen treeniporukka niin se on todella antoisaa ja tuloksia syntyy ja koirat sekä ohjaajat kehittyy ja nauttii tästä ihanasta lajista!

Mukavaa syksyä ja talvea kaikille ja ensi kesänä taas nähdään vepen merkeissä!!