Kirjan tilanne

Kirjan tilanne alkaa näyttää hyvältä, eli kaikki on kunnossa ja enää pitää laittaa kokonaiseksi ja katsoa värikuvien paikat. Sivuja tuli 162, eli ihan riittävä määrä, mutta vähän vähemmän kuin nöffikirjassa.

Vieraita

Risu

Elli

Koska pentutapaamista ei ollut viikonloppuna, kutsuin pentuja meille. Timi saikin vieraita kolmena päivänä.

Aikuistet koirat pääsivät pitkälle metsälenkille.

Vesipelastuskirjan tilanne

Joululomalla sain kirjaa eteenpäin aika lailla, tosin en tuottanut uutta tekstiä vaan muokkasin aikaisemmin kirjoittuja kuntoon.

Vesipelastus lajina -luvusta puuttu vielä varuisteista kertova osuus.

Vesipelastuskoulutus-luvusta on kirjoittamatta vaikein osuus eli vienti. Hiukan enemmän on taittamatta, koska laitan loppuosan kerralla taittoon.

Vesipelastuskoe-luvusta puuttuu vepetoimikunnan osuus ja liikekaaviot. Lukua ei ole vielä taitettu yhtään.Lisäksi saatan laittaa tähän motivaatio-osuuden.

Paljoa ei siis puutu, ja minulla on nyt muutama vapaa viikonloppu. Koitan saada vientiosuuden kuntoon ensi viikonloppuna.

Taiton pystyn maksamaan ensi tilistä, joten koitan saada kaiken kuntoon 15. helmikuuta mennessä.

Sittten katson, miten saan maksettua painatuksen. Säästöt hupenenivat kummasti, mutta täytyy kysyä, lainaako Tero rahaa. Sai satatuhatta bonuksia tai optioita, kun työpaikka myytiin Israeliin.

En rehellisesti sanottuna tiedä, olenko tyytyväinen kirjaan vai en. Tuntuu, että selitän itsestäänselvyyksiä, mutta asiat ovat sellaisia, että niitä kysytään ja ne ovat taatusti alkuvaiheessa outoja juttuja. Ulkoasu on kyllä hieno.

Sosiaalistumista jälleen

Nemo on ollut meillä kaksi viikkoa ja koiriin totuttelua on tehty pikku hiljaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Teemun huoneen ovi on auki, ja ainakin noutajat voivat nukkua samassa tilassa. Nemo pääsee tuosta nopeasti kahdellekin ylätasolle. Marvinin häntä on ilmeisen kiinnostavat ja Nemo on innostunut roikkumaan siinä.

Timi aloitti keskiviikkona Piskipalvelun pentukurssin, kävi perjantaina pelastamassa Prisman tienoilla hortoilevan Siskon ja tänään oli vuorossa Loimaalla pentujen leikkitunti.

Sosiaalistumista

Timi kävi perjantaina pelastuskoiratreeneissä ja pääsi loppulenkille Sagan kanssa ja sunnuntaina oli vuorossa pentujen leikkitunti Loimaalla. Välillä kävimme aitauksen ulkopuolella tekemässä pienen treenin ja syömässä. Meillä taisi olla kaikkein kuraisin pentu.

Nemo totuttelee joka päivä oleilemaan samoissa tiloissa kuin koirat.

Nemo

Kisu lopetettiin marraskuun lopussa, ja sovimme että uusi kissa tulee keväällä. Teemulla oli kuitenkin kova ikävä kissaa. Ruoho (miltei) vihertää ja pajunkissat kukkivat, joten kevät on virallisesti alkanut.

Haimme eilen ragdollin Ähtäristä. Kovasta tuulesta huolimatta junat pysyivät aikataulussa, ja matka onnistui.

Nemo kotiutui heti, ja aloitti varsinaisen työuransa hiirikissana. Räsyt (ragdoll) ovat aikuisena rauhallisia kissoja, ja pakko tunnustaa, että Nemo on kyllä normipentua rauhallisempi, mutta osallistuu kaikkeen tekemiseen.

Hankintaan meni Teemun omat rahat, tuleva syntymäpäivälahja ja "pieni sponsoriapu", mutta Teemu tuntuu olevan äärettömän onnellinen Nemosta.

Metsäseikkailu

En harmittele lumen puutetta enää, vaan hyödynnän lumettoman metsän pennullekin sopivaan lenkkeilyyn. Löysin suppilovahveroitakin.

Hanskat löytyvät ongelmitta, matkaa ei tosin ollut monta metriä. Eteen tuleminen on vahva toiminto ja ehdimme ihailla luontoa ihan istuskellen.

Vuodenvaihde

Yksikään koirista ei pelkää raketteja, mutta olin pennun vuoksi ultratarkka sen suhteen, miten menettelin uutena vuotena. Uudenvuoden aattona käytin koirat viiden maissa omalla aidatulla pihalla remmeissä. Sama juttu 1.1. aamulla. 

Iltapäivällä menimme tutun luokse juoksuttamaan koiria aidatulle pihalle.Verkko on tiheä ja korkea. Yhdessä kuvassa änkyvä aita on erillinen ankkalampi, ei sis pihan aita.

Vuoden 2019 saldoa

Vuosi kului valtavan nopeasti ja jälkeen päin tuntuu siltä, etten ehtinyt missään vaiheessa mukaan ja en jaksanut tehdä mitään.

Töiden puolesta ensimmäinen reformilukuvuosi oli rehellisesti sanoen sekavin aika, mitä olen koskaan kokenut. Syksy on jo sujunut paremmin ja kevään uskon sujuvan vielä paremmin.

Olin alkuvuodesta todella, todella väsynyt ja sekava. Jopa sanojen oikeinkirjoitus takkusi. Sain diagnoosin ja tyroksiinin myötä elistö on alkanut korjautua. Kesällä arvot tosin heittelivät ja nyt nostin annosta labratulosten perusteella.

Omista koirista kaksi on eläkeläisiä tai ainakin osa-aikaeläkeläisiä ja Roni on varsinaisesti Teemun koira. Kaikki tavoitteellinen tekeminen on siis ollut tauolla. Tosin pakko tunnustaa, että Roni on edistynyt noseworkissa, kun on päässyt mukaan treeneihin.

Marvin treenasi kuitenkin aktiivisesti vepeä ja teimme kaikkea kivaa ja vähän hullujakin juttua. Keväällä nosework oli lähes mahdotonta, mutta nyt syksyllä olen oikeastaan tyytyväinen koiran toimintaan (ja välillä ihan pikkiriikkisen myös omaani.)

Juuri ennen joulua laumaan liittyi Timi, josta haluan itselleni harrastuskoiran. Timi vaikuttaa lyhyen tuttavuuden perusteella potentiaaliselta harrastuskoiran alulta, ja ainakin omissa silmissäni rakennekin on hyvä. Seisotuskuvan on ottanut Tiina Valo.

Itse tuomaroin 18 vesipelastuskoetta, olin vastaava koetoimitsija neljässä rallytokokisassa ja pidin kolme hajutestiä. Lisäksi koulutin GR:n leirillä ja vähän muuallakin vesipelastusta ja olin kertomassa lajista kahdessa eri paikassa. Aloitin myös vesipelastusaiheisen kirjan kirjoittamisen. Osa vesipelastuskokeista oli "kaksi koetta samana päivänä", ja kaksi rallytokokisaa sellaista, että varsinnaisen työn teki toinen ihminen ja hajutesteissä apuna oli valtavan taitavat ja omatoimiset talkoolaiset. Lisäksi olin töissä Ypäjän pentunäyttelyssä, ja tässä kohdin kiitän taitavia puuhanaisia organisoinnista!

Hajutesti

Pidimme vuoden viimeisen hajutestin 30.12.2019. Läpipääsyprosentti oli meidän testeistämme alhaisin eli 50 prosenttia. En keksi mitään asiaa, joka olisi järjestelyjen puolesta vaikuttanut asiaan. Uskoisin, että koska muutamaan kuukauteen ei ole tulossa muita, mukana oli nyt paljon kokemattomia koiria ja ohjaajia. Lisäksi ulkona paukkui jo raketteja ja osa koirista saattoi olla kierroksilla tämän vuoksi. Hallissa kuulin vain yhden raketin paukkeen, ja silloin suoritusvuorossa ollut koira ei reagoinut paukkeeseen yhtään.

Kaikki läpipäässeet ohjaavat kävivät radan kerran tai kaksi läpi, ennen kuin sanoivat löytö. Melkein kaikki "ei läpipäässeet" ilmoittivat oikeaksi laatikoksi sen laatikon, jota koira heitti ja tutki muutamien ensimmäisten sekuntien aikana.

Omat hajutestaajan oikeuteni raukesivat vuoden vaihteessa ja katsotaan, koska uusi koulutus tulee ja ehdinkö osallistua siihen.