Tämä viikko on kulunut noseilun parissa enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Keskiviikkona olisi ollut Vainuoviman treenit, mutta päätin jäädä kotiin, sillä olin aloittanut tiistaina lääkityksen ja vaikka jaksan työpäivät, iltaisin oireet voivat palata takaisin. Keskiviikko oli ainoa sellainen ilta, etten ollut sitoutunut mihinkään pakolliseen menoon. Päätin siis jäädä yhdeksi illaksi kotiin.
Perjantaina oli hajutesti, joka sujui hyvin ja läpäisaste oli hyvä. Pää löi kuitenkin tyhjää kun testi oli ohi, en osannut lyhentää sanaa Forssan Palveluskoirat, eikä lyhenne jäänyt päähän, vaikka joku sen aina sanoikin. Valtava kiitos talkoolaisille: ilman teidän panostanne homma ei olisi toiminut!
Illalla olin aivan rikki ja sekava. Olotila jatkui pitkälle lauantaipäivään. En ole siis vieläkään päässyt koirien kanssa tekemisen ja liikkumisen makuun.
Saan nostaa tiistaina tyroksiiniannostusta ja pian kaksi viikkoa on kulunut. Yleensä tyroksiinin aloittamisesta kuluu kaksi viikkoa, että olo alkaa kohentua. Perjantai-ilta oli totaalinen romahdus, ja tuntui äärettömän pahalta, kun tutut oireet palasivat muutaman hyvän päivän jälkeen. Aion olla itselleni armollinen enkä ota mitään uusia menoja: hoidan toki ne menot, joihin olen jo sitoutunut.
Onneksi olin kunnossa tänään, ja sillä tänään tuore nosework-tuomari Taina Korhonen kertoi lajista ja lajin säännöistä. Muutama oli tullut kuuntelemaan luentoa pääkaupunkiseudulta, mutta Forssan seudulta paikalla olivat vain pahiten lajiin hurahtaneet. Sääli, sillä luento olisi antanut paljon tietoa lajista kaikille lajista hiukankin kiinnostuneille. Kiva ja antoisa päivä!
Lisäksi kuusi koira pääsi treenaamaan Tainan tekemillä alueilla. Kiitos Jonnalle videosta, sählääminen oli niin kamalaa, että julkaisen siitä vain kuvakaappaukset. Kaksi muuta aluetta menivätkin huomattavasti pienemmällä säheltämisellä. Marvin ei kestä pitkiä laiskottelukausia ja totuus alkuvuodesta on pihalla oleilua ja satunnaisia lenkkejä.
