Vesipelastusharjoittelu
Huom! Kyseessä vanha juttu, uusissa säännöissä eroavaisuuksia ja nykytiedoilla toimitaan operantimmin.
Kun ihmiset kuulevat sanan vesipelastusharjoitukset, heidän mieleensä nousee kuva järvestä tai merestä. Valtaosa työstä tehdään kuitenkin olohuoneessa, takapihalla ja koulutuskentällä. On paljon helpompaa opettaa koiralle uusi asia maalla kuin vedessä. Koira on paremmin hallinnassa ja ohjattavissa, ja oikea-aikainen palkitseminen on helpompaa. Kun koira hallitsee liikkeen, se oppii tekemään saman vedessä nopeasti. Vedessä liikkuminen on raskasta ja et pysty hyödyntämään kaikkia maalla käytettäviä apuvälineitä. Harjoituskausi myös pitenee kuivaharjoittelulla. Kun jäät lopulta sulavat pois ja vesi on uimakelpoista, koira jonka kanssa on harjoiteltu talven aikana, on valmis harjoittelemaan vedessä.
Perustottelevaisuus hankitaan ennen veteen menoa. Maalla voi harjoitella vaikkapa esineiden suuhun ottamista, luoksetuloa, noutamista, viemistä, odottamista ja sivulle tuloa. Koiran sosiaalistaminen ja luoksepäästävyysharjoitteet ovat tärkeitä, sillä vesipelastuksessa koira kohtaa outoja asioita ja on veneessä olleessaan kosketusetäisyydellä vieraisiin ihmisiin.
Maalitolppiin kohdentaminen
Kokeissa vaadittavaa maalitolppien väliin tuloa voi helposti harjoitella maalla. Laita maahan vaikkapa yksi suksisauva aluksi pystyyn. Maalitolppien tunnistusta voi harjoitella esimerkiksi viemällä makupalan tolpan juureen, koiran muutamien metrien päähän ja lähettämällä koiran hakemaan makupalan. Vähitellen koira lähetetään kauempaa, vähitellen vinottain. Toimintaan kannattaa liittää luonteva ja lyhyt käskysana, jota käytät myös varsinaisessa harjoittelussa, esimerkiksi ranta tai tolpat.
Kannattaa myös miettiä, toimiiko kosketuskepin idea maalitolpissa. Voisitko opettaa koiran koskemaan tolppaa? Koira voi koskettaa maalitolppaa vaikka kyljellään. Voiko jonkin liikkeen opettelussa hyödyntää kosketusalustaa? Kehittele ideaa!
Veteen totuttelu
Kun totutat pentua veteen, anna sen leikkiä vesirajassa, mutta älä missään tapauksessa pakota sitä veteen. Vedessä on sinänsä kylliksi houkutetta pennulle, se menee kyllä aikanaan uimaan, siitä sen perimä pitää huolen. Noutaminen on yleensä hyvä houkute. Pakottaminen pelästyttää pennun, ja se saattaa saada kammon uimista kohtaan. Mikäli maa häviää äkillisesti jalkojen alta, tuloksena on hätääntynyttä räpiköintiä. Tavoitteena ovat rytmilliset ja rauhalliset uintiliikkeet, jotka koira yleensä osaa automaattisesti, ellet edesauta paniikkireaktion syntymistä. Kunnon uimatekniikka on kaiken perusta. Jos koira ei tunne oloaan turvalliseksi vedessä, on turha olettaa sen pitävän vesipelastuksesta harrastuksena. Jos koirasi ei osaa kunnon uimatekniikkaa, tekniikkaa kannattaa harjoitella heti.
Osittaminen
Mitä tahansa liikettä harjoitteletkin, jaa se mahdollisimman pieniin osiin. Tehtävän jakaminen osiin on erityisen tärkeää silloin, kun liikesarja on pitkä. Kaikki vesipelastusliikkeet ovat pohjimmiltaan samanlaisia: koira noutaa vedestä jotakin tai vie veneeseen esineen tai köyden. Jos koiralle on ongelmallista vetää vene rantaan asti, miksi harjoitella yhden osan vuoksi koko liikettä, kun voit pilkkoa liikkeen osiin. Huomio kiinnitetään rantautumisvaiheeseen. Ohjaaja voi esimerkiksi kannustaa koiraa vetämään venettä vielä muutaman askeleen ennen palkkaa. Ohjaaja voi sitoa köyden kelluvaan ja vesitiiviiseen maitokannuun tai mihin tahansa vastaavaan esineeseen, jota on helpompi käsitellä kuin venettä.
Jos kävisit koko liikkeen läpi: eli koira odottaa lupaa tehtävän suorittamiseen, ui veneelle, ottaa köyden suuhunsa, eikä pudota sitä pois vaan ui se suussaan suoraan rantaan, koira joutuisi toistamaan myös niitä osa-alueita, jotka se jo osaa. Harjoittelu veisi enemmän aikaa, ja koira kyllästyisi. Nyt energia suuntautuu juuri siihen, mihin halutaankin. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!
Esineen vienti
Kokeiden vaikein liike on useimmille koirille esineen vienti. Noutajasta tuntuu ristiriitaiselta viedä veteen mitään. Niinpä vientiliikettä kannattaa harjoitella maissa ennen vesielementin tuomista mukaan vaikeuttamaan ohjaamista. Esineen viennin harjoitteluun tarvitaan kaksi ihmistä, joskin yksin treenaillessa voi opettaa koiraa viemään esineitä vaikka ämpäriin, tai ylipäätään poispäin ohjaajasta.
Kun harjoittelet esineen vientiä, silmäile sääntökirjaa ja katso, miten liike tehdään eri luokissa. Pidä aina tähtäimenäsi voittajaluokan suoritusta. Vienti-liike loppuu alokasluokassa siihen, kun veneessä oleva ohjaaja saa esineen käteensä, mutta avoimessa luokassa ja voittajaluokassa koiran on palattava takaisin rantaan. Kun harjoittelet vientiliikettä, vaadi koira alusta alkaen palaamaan rantaan, äläkä anna sen jäädä pyörimään veneen viereen. Avoimessa luokassa ja voittajaluokassa koiran on vietävä esine vieraalle ihmiselle, mikä voi olla aikamoinen kynnys koiralle, joka on oppinut viemään vain ja ainoastaan sinulle. Kun muistat lopullisen tavoitteen, harjoittelet jo alokasluokan liikettä niin, että veneessä esinettä on vastaanottamassa välillä vieras ihminen. Lisäksi kannattaa totuttaa koira viemään niin dummya, pelastusliivejä, poijua kuin köyttä.
Ensin mieti käskysana ja käytä aina samaa sanaa. Muista sopia avustajan kanssa etukäteen kumpi käskyttää koiraa. Jos olet itse rannalla lähettämässä koiraa, voi olla järkevämpää että apuohjaaja kutsuu koiraa. Tosin avoimessa ja voittajassa veneessä oleva yleinen avustaja ei saa kutsua koiraa, joten jossain vaiheessa koiran on opittava siihen, että se saa vain lähetyskäskyt rannalta.
Kannattaa miettiä etukäteen, haluatko että esine jää veneeseen vai antaako apuohjaaja esineen takaisin koiralle. Myös sopiva palkkio kannattaa harkita tarkkaan. Jos apuohjaaja antaa koiralle makupalan, koira voi ennakoida asian, ja pudottaa esineen liian aikaisin. Apuohjaaja voi palkita koiran leikkimällä. Revittämisen kanssa täytyy olla tarkkana ja välttää revittämistä: ethän halua irrotusongelmia. Kun vienti sujuu, ohjaaja palkitsee koiran rannalla: koira vie esineen apuohjaajalle, jättää sen sinne ja palaa omistajan luokse leikkimaan toisella lelulla.
Koiran on osattava ottaa esine suuhun käskystä. Koira on ohjaajan vierellä esine suussaan ja avustaja muutaman metrin matkan päässä koiran pitkä hihna kädessään. Koiralle annetaan käsky ja avustaja alkaa kutsua sitä. Aluksi ohjaaja juoksee koiran vierellä varmistaen, että se todella kantaa esinettä. Välimatka on ensin lyhyt, sitä kasvatetaan vasta, kun koira suorittaa liikkeen varmasti. Kannattaa opettaa koira irrottamaan vasta käskyn kuultuaan, tällä varmistetaan sen saapuminen tarpeeksi lähelle avustajaa esine suussaan. Jos koira pudottaa esineen kesken matkaa, kannattaa yrittää saada se tarttumaan uudestaan esineeseen käskyllä tai millä tavalla tahansa. Seuraavalla kerralla on oltava entistä tarkempi ja lyhennettävä matkaa. Ethän halua, että siitä tulee koiralle tapa!
Kun koira juoksee avustajan luo ongelmitta, lisätään etäisyyttä. Pitkä hihna tai naru on tässä avuksi varmistamassa, että koira juoksee oikeaan paikkaan. Jos koira lähtee laiskahkosti, ohjaaja voi aluksi juosta osan matkasta sen mukana, tai avustaja voi lähteä koiraa kutsuen koiraa pakoon. Mikaan ei ole hauskempaa kuin juoksuleikit! Muista ettei avustaja kumarru koiraa kohti esinettä ottaessa tai odottaessa koiraa, silla epävarma koira tuntee sen uhkaksi eikä takuulla tule yhtä helposti lähelle esineen kanssa.
Koiran edistyessä lisätään häiriöitä ja vaihdetaan avustajaa, koska koiran on mentävä vieraan luokse. Kun koira tietää, mitä siltä odotetaan ja toimii moitteettomasti maalla, ilman pitkää naruasi ja apuasi, siirrytään harjoittelemaan veteen. Ja jälleen kerran aloitetaan kaikki alusta: välimatkaa kasvatetaan asteittain, häiriötä lisätään, vaihdetaan avustajaa. Amerikassa käytetään myös vesiharjoittelussa pitkää narua, joka onkin hyvä keino varmistaa koiran päätyminen oikeaan paikkaan. Jos pitkä naru tuntuu ongelmalliselta, voi ohjaaja uida koiran rinnalla varmistaakseen, että esine päätyy varmasti sinne minne toivotaankin.
Koiralle on helpompaa viedä esine suoraan vedestä veneelle kuin kävellä ensin kolme metriä rantavettä esine suussa ennen kuin pääsee uintisyvyyteen. Aloita lyhyille matkoilla ja koiran uintisyvyydestä. Veneessä olevan avustajan ei ainakaan alkuharjoituksissa kannata kumartua koiraa kohti ja ottaa esinettä koiralta liian kaukaa: koira oppii pian välttelemään venettä jos sieltä ei koskaan tule mitään hauskaa. Hyvä harjoitus on heittää esinettä veneeltä rantaan päin ja pyytää koira takaisin veneelle. Kun koira tarjoaa patukkaa, ota se käskyllä pois ja heitä se uudestaan muutamaan otteeseen lähimaastoon koiran haettavaksi. Kun koira tuo esinettä hyvin vedessä veneelle asti, on jo puolet työstä tehty. Seuraavaksi mene itse rannalle, heitä esine puoleen matkaan ja lähetä koira viemään esine veneelle ja palaamaan rantaan ilman esinettä. Voit heittää koiralle toisen patukan rantaveteen jos näyttää siltä, ettei koira millään tule takaisin. Älä missään tapauksessa luovuta ja anna esinettä takaisin veneestä, muuten olet pian tullut opettaneeksi koirallesi, että patukka tulee aina takaisin vaikka sitä joutuisikin hetken odottamaan.
Nyt koirasi osaa jo kantaa esinettä suussa maalla, viedä esineitä maalla, uida esine suussa vedessä, luovuttaa esineen apuohjaajalle ja uida takaisin rantaan ilman esinettä. Viimeinen harjoiteltava asia on lähtö, eli rantavedessä kahluu esine suussa. Mutta sehän on melkein sama asia kuin esineiden kanto maalla, jonka koirasi osaa jo!
Voit harjoitella viimeisen osa-alueen joko pitkän kaavan kautta tai vain yksinkertaisesti antamalla esineen koiran suuhun aina joka kerralla muutaman askeleen taaksepäin, jolloin loppujenlopuksi koirasi ottaa esineen suuhun jo seistessään vesirajalla. Pitkän kaavan harjoittelu kestää ajallisesti kauemmin, mutta tuottaa yhtä hyviä tuloksia. Etsi pitkä matala rantaviiva, jossa on helppo kahlailla. Mene seisomaan veteen koirasi kanssa ja opeta sille alusta asti ota–pidä–irti –käskyt. Kun koirasi osaa ota–pidä–irti –käskyt, harjoittele esineen kantamista rantaviivalla kävellen rannan suuntaisesti maalla, sitten matalassa vedessä rannansuuntaisesti, sitten hieman syvemmällä. Pikkuhiljaa voit alkaa tehdä käännöksiä rantavedessä kahluusyvyydellä ja siirtymään vedessä eri syvyyksiin seuraamisen ja esineen kantamisen yhteydessä. Kun koirasi osaa kävellä rantavedessä esine suussa, voit lähettää sen ensin kävellen koirasi vierellä viemään esinettä maalta veteen uintisyvyydelle. Pikkuhiljaa voit jäädä itse rannalla seisomaan ja lähettää koiran viemään vaikka jäätkin itse rannalle. Muistathan, että kokeessa ohjaaja ei saa astua veteen.
Julkaistu GR:n lehdessä ja vanhassa blogissa: http://vainonk.vuodatus.net/lue/2011/10/gr-lehden-juttu-sailytan-taalla-lyhennetty-toisesta-tekstista
