Keskiviikkona olin Rajamäen Jaanan yksityistunnilla. Marvin osaa tolpalle menon hyvin, mutta vahvistan asiaa, ja teen sen hiukkasen eri tavalla. Aiheena oli kylkikosketus maalitolppaan. Maalitolpista voi myös tehdä kosketuskepin, ja osa toimiikin niin. Mietin itse, että kylkikosketus on parempi, koska silloin koira menee varmasti tolppien välistä, eikä ala tökkiä tolppia ja pudota esinettä. Marvin tulee hyvin tolpalle, suuntaa nimenomaan yhdelle tolpalle. En aio muuttaa koko ideaa, vaan jalostaa osaamista ja motivaatiota pidemmälle.
Pähkäilimme asiaa, ja vaikka kylkikosketuksen opettaminen on mahdollista, niin päädyimme kuitenkin siihen, että koira suunnataan tolppien väliin. Kaksi selkeää visuaalista ärsykettä, ja niiden väliin meneminen on tavoite. Idea on siinä mielessä parempi, ettei 50 prosentin mahdollisuutta väärältä puolelta menemiseen ole. Tokossa koira ohjataan ruutuun samalla idealla. Kujanpään Minna pähkäili jo kesällä asiaa, ja mietti ruudun opettamistekniikalla opettamista. Tosin Minna taisi päätyä siihen, että kohdentaa koira ihmiseen, treeneissä Uuno siis kiertää tolppien välissä olevan ihmisen ja ihminen heittää palkaksi pallon. Tässä on tietoinen riski, ettei tuomari olekaan tolppien välissä. Lisäksi Marvinin kanssa ideaa ei voi edes harkita: olisimme kilpailukiellossa alta aikayksikön. Kun palloa ei tulekaan, niin pomppisi tuomarin mustelmille. Fiksumman koiran kanssa toimii varmasti.
Jaana teki taas suhteellisen kapean kujan pöytälevystä, ja kumpaankin reunaan laitettiin maalitolpat. Jaana piti Marvinista kiinni ja lähetti koiran kujan läpi. Kun Marvin oli sellaiselle etäisyydellä, että maalitolpat olivat näkökentässä, naksautin. Annoin palkan juuri kun kylki ylitti maalilinjan. Idea on siis merkata oikeaksi hetkeksi se, kun tolpat ovat näkökentässä. Itse olisin naksauttanut vasta kun ylittää maalilinjan, mutta ymmärsin kyllä, että noinhan se menee. Palkka annetaan ensin juuri tolppien kohdalla, kun toiminnolla on massaa (=toistettu monta kertaa) palkka annetaan vasta tolppien jälkeen ja lopulta siitä kohdasta, mihin koiran halutaan kokeissa jäävän. Kokeissa koira menee rantaan, eli palkka viedään muutaman metrin päähän.
Kuja oli aika pitkä, eli koiralle meni aikaa siirtyä uudestaan lähetyskohtaan, mutta pitkä kuja on kuitenkin parempi kuin lyhyt. Pahimmillaan koira alkaisi kiertää tolppaa uhrin tai veneen kanssa.
Jouduimme taas treenaamaan oikeaa naksautuskohtaa ja palkitsemiskohtaa lelukoiran kanssa. Opin toimimaan oiken, ja Marvin oivallsi idean. Olin ensin itse palkkaamassa. Omaa sijaintia kannattaa vaihdella, ettei ole koko aikaa samassa paikassa.
Teimme myös sellaisia kierroksia, jossa minä lähetin Marvinin ja Jaana palkkasi. Nimenomaan voittajan veneisiin pitää treenata näin. Marvinilla oli hauskaa ja alkoi itse juosta takaisin lähetyspaikkaan.
Teimme kahden minuutin settejä, vähempi aika ei riittänyt, kun kuja oli niin pitkä. Tavoite on kuitenkin saada paljon toistoja.
Kun homma sujuu sisällä, samaa tehdään ulkona, häiriössä, kahluusyvyydellä ja lopulta uiden. Lisäksi koiralla pitää olla köysi tai dummy suussa.
