Metsästyskoirien jälki sopii kaikille koirille
Perheelläni on ollut kaikkiaan viisi nöffiä ja lisäksi kasvatteja on ollut hoidossa eri pituisia aikoja. Miltei kaikki tuntemani nöffit ovat ilmavainuisia. Olenkin mennyt piiloon ja koira on etsinyt minut. Lisäksi eksyminen on ollut mahdotonta, sillä etenkin Riina-nöffi löysi aina lyhimmän tien omalle autolle.
Ainoastaan Muska nuuskutteli maata, ja hävisikin metsässä omille teilleen ja toi aina palatessaan raadon mukaan. Kerran Muska vei minut hirven ruhon viereen. Silloin en ollut kuullutkaan vahista tai mejästä, mutta Muska olisi taatusti pärjännyt kummassakin lajissa.
Mejä ja vahi
Nykyään mejään eli metsästyskoirien jälkikokeeseen saa osallistua kaikenrotuisilla rekisteröidyillä koirilla. MEJÄ-kokeen ensisijainen tehtävä on testata ja arvioida koiran kykyä seurata haavoitetun riistaeläimen jälkeä. Koira seuraa verijälkeä kaadolle saakka. Kaatona toimii yleensä riistaeläimen sorkka. Avo-luokan ikäraja on yhdeksän kuukautta, voi-luokkaan vaaditaan ykköstulokset AVOsta sekä näyttelyistä vähintään laatuarvosana T.
Vahi tarkoittaa vahingoittuneen hirvieläimen jäljestyskoetta. Koe eroaa hieman mejästä ja koiranohjaajalla tulee olla voimassa oleva metsästyskortti sekä hyväksytysti suoritettu ja voimassa oleva ampumakoe.
Newfoundlandinkoirilla ei ole mejä-tuloksia, mutta kahdella landseerilla on AVO-1-tulokset ja siten oikeus kilpailla voittajaluokassa.
Ensinuuskuttelut
Vuoden huhtikuussa 2011 meille muutti käyttölinjainen kultainennoutaja Marvin. Marvin on kuuluisan kaimansa vastakohta. Siinä missä Linnunradan käsikirja liftareille –kirjan Marvin-robotti on kaikkien pessimistien idoli, koira Marvin suhtautuu elämään yltiöpositiivisesti. Robotti on superälykäs ja ratkaisee jopa maailmankaikkeuden arvoituksen: Koira-Marvin ei mieti syntyjä syviä. Sen sijaan nenä toimii paremmin kuin parhaimmankaan robotin datatunnisteet. Luovutusikäisen pennun liikkeet tiesi äänestä: mistä kuuluu nuuhkutus, siellä pentu.
Loputonta tarmoa purettiin nenänkäyttöharjoitteilla. Köytin broilerinkoiven naruun, ja vedin sitä pitkin pihaa. Toisena vaihtoehtona oli tonnikalasukka eli laitoin sukkaan tonnikalaan ja vedin jäljen. Koira sai herkkunsa, kun ajoi minijäljen loppuun. Lisäksi Marvin leikki Teemu-pojan kanssa joka ilta pihalla lelun etsintää. Marvin onkin saanut kehuja vahvasta hakutyöskentelystään.
Kurssitusta
Osallistuimme huhtikuun puolivälissä Piskipalvelun Jälkikurssille. Jäljestäminen on koiralle lajityypillistä toimintaa, joten koira ei oppeja kaipaa, mutta teorian puolen tunteminen auttaa ohjaajaa hahmottamaan, mitä on tekeillä. Toki jäljen tekemisessäkin on omat niksinsä.
Käytännön osuus alkoi nenän herättely – harjoituksilla eli noin sadan metrin pituisilla ihmisen tekemillä jäljillä. Jäljen päässä oli suljetussa pakasterasiassa oleva palkka. Opetteluvaiheessa kannattaa luoda itselleen ja koiralle rituaalit, joiden mukaan toimitaan. Rituaaleihin kuuluu valjaiden pukeminen ja liinan laitto ennen työtehtävää sekä vaikkapa veden antaminen urakan päätteeksi. Marvin meni selkeästi työvireeseen heti kun sai valjaat päälleen ja säntäsi jäljelle ja ajoi sen loppuun saakka, palkkakeppo lensi kaaressa metsikköön.
Varsinainen verijäljen tekeminen aloitetaan tallaamalla aloituspaikka, johon kaadetaan laimennettua verta. Sieni kastetaan vereen ja veristä sientä vedetään perässä. Jäljen loppuun laitetaan kaato eli sorkka. Aluksi tehdään suora jälki, ja muutaman jäljestyskerran jälkeen aletaan tehdä kulmia ja lisäämään jäljelle makauksia. Marvin juoksi jäljen vauhdilla läpi ja jäi kaadolle nuolemaan sorkkaa. Kotona olemme tehneet jäljelle kaarroksia ja hiljalleen myös kulmia. Mejässä tavoitteena on edetä kävelyvauhtia, joten jatkossa keskityn vauhdin hidastamiseen. Jälkiä kannattaa tehdä erilaisiin maastoihin, jäljestää eri sääolosuhteissa, ylittää polkuja ja tehdä vaikkapa riistalla häiriöjälkiä.
Mejässä koiran ei tarvitse mennä tarkasti jäljen päällä, vaan se voi jäljestää ilmavainulla jäljen sivussa. Sääolosuhteista riippuen veri on voinut myös levitä laajemmalle alueelle (esimeriksi kova sade), jolloin koira joutuu tekemään ihan eri tavalla töitä pysyäkseen jäljellä.
Mejässä koiran ei tarvitse mennä tarkasti jäljen päällä, vaan se voi jäljestää ilmavainulla jäljen sivussa. Sääolosuhteista riippuen veri on voinut myös levitä laajemmalle alueelle (esimeriksi kova sade), jolloin koira joutuu tekemään ihan eri tavalla töitä pysyäkseen jäljellä.
Jäljestäminen on koiran mielestä mukavaa touhua ja nenätyöskentely väsyttää vauhdikkaimmankin villikon. Jäljestyspäivien jälkeen meillä ei ole koiria, vaan karvaisia sohvatyynyjä.
Tarvittavat varusteet
koiralle jälkivaljaat sekä jälkiliina (8 – 10 m)
koiralle normaali panta ja talutin
nauhaa jäljen merkkausta varten. Vinkki: kiinnitä n. 20 pyykkipoikaan kreppinauhaa tai värikkäästä muovipussista leikattua nauhaa. Pyykkipoika on helppo kiinnittää maastossa vaikkapa oksaan.
puutarhahanskat sen varalle, että koira on kovin innokas etenijä jäljellä (hanskat suojaavat käsiä palamiselta)
eläimen verta noin 0,5 litraa (naudanverta myydään isoissa marketeissa, hinta 4– 5 euroa purkki)
narua ja sen päähän pesusienen tai vaahtomuovin palanen
jäljen päähän laitettavaksi esim. peuran sorkka tms.
Lisäohjeita ja jälkikaavioita löytyy noutajalehdistä.
Lähteitä ja lisätietoja:
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/668A8B58-6590-430D-A94C-4AAB29BBF731/9297/Mejäsäännöstö.pdf
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/F4232C8E-5A80-4B8A-8E29-FA9581939D95/0/vahisaanto.pdf (5.7.2009)
Julkaistu aikaisemmin NF-uutisissa ja vanhassa blogissa: http://vainonk.vuodatus.net/lue/2012/04/nuuh-mejaillaan-nf-uutisten-juttu
