En päässyt Herraskoskeen uimaan.
Kuivattavia vepekamoja, nosejuttuja pesty ja koirankin pitää kuivua, jos haluaa mökkiin.
Torstaiaamu kului Gr:n leirin rallytokokisoissa töissä, sitten valmistelin noseen alue-etsintöjä. Marvin tarkisti, että piilot löytyvät.
Nosen koulutusta aamulla. Lasketaanko koristevene ajoneuvoksi?
Seinällä eri korkeuksia.
Perjantaina vuorossa lihashuolltoluento, joten aihe on tuttu. Lähdin Torisevan luontopolulle.
Jalat täynnä patteja, joten lähdin crocseissa. Onneksi kalliot ovat kuivia.
Vuoden 2019 GR:n leiri on omalta osaltani ohi. Lupauduin alunperin vepekouluttajaksi, joten oli ehkä hyvä, että menin tänään jopa rannalle ja veteenkin. Kaksi päivää kului muissa merkeissä. Pakko kyllä myöntää, että vepe on se oma juttu, vaikka nosework on varusteiden puolesta puolesta helpompi laji.
Ihanaa porukkaa ja hulppea paikka niin mökkien kuin maisemien puolesta. Tuntuu uskomattomalta, miten hiljaista ja rauhallista on paikassa, jossa on lähemmäs 80 kultaista samassa paikassa. Meidän mökissä oli neljä koiraa: kaksi narttua ja kaksi urosta, enkä kuullut yhtään murahdusta.
Kotona yliaktiivisia puudeleita ja nuutunut noutaja. Marttisissa sai mennä kolmesti päivässä valmiiseen herkkupöytään, joten huomenna täytyy taas tottua siihen, että ruoka täytyy tehdä itse. Kiitos GR:lle hienoista ja laadukkaista vaatteista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta reagoi aika vahvasti muutoksiin. Vaikka en tehnyt erityisen paljon keskiviikkona, niin illalla oli mieletön lihassärky ja huomasin meneväni torstaina vajaatoiminnalle. Huono ajoitus, kun silloin piti olla tarkkana rallytokon paperien kanssa. Huomasin myös sanojen sekaantumista torstaina. Perjantaina olo oli mitä loistavin, eikä Torisevan luontopolulla hortoilu edes väsyttänyt.
Nyt parantelen jalkojen mäkäräisen pistoksia rauhassa.
Teemu ja puudelit ovat näemmä ahertaneet kotona.
Tai ainakin Teemulle on lykätty joku työ.
