Vuonna 1986 julkaistu Vuorovetten
prinssi (The Prince of Tides)
lienee kuuluisin Pat Conroyn kirjoista, sillä kirjan pohjalta on tehty
samanniminen elokuva. Vuorovetten prinssiä on myyty ristiriitaisista
arvosteluista huolimatta yli viisi miljoonaa kappaletta.
Kirjan päähenkilö Tom Wingo matkustaa New Yorkiin auttaakseen
itsemurhaa yrittänyttä Savannah-siskoaan toipumaan. Tom kertoo perheensä
vaiheista psykiatri tri Susan Lowensteinille ja toimii samalla kaksoissisarensa
muistina. Tarinassa kuljetaan vuorotellen Tomin, Savannahin ja isoveli Luken
lapsuudessa Etelä-Carolinassa; vuorotellen taas kirjan nykyhetkessä, 80-luvun
New Yorkissa. Wingot elävät lapsuutensa ja nuoruutensa satumaisella saarella
lumoavan kauniin äidin ja katkarapuja pyytävän isän kanssa. Syvä Etelä lumoaa
ihmisen, mutta kauneus kätkee taakseen vaiettua kärsimystä ja petoksia.
Myöhemmin, kun puhuimme lapsuudestamme, se
tuntui osaksi elegialta, osaksi painajaiselta. Painajaisissa ei ole taikaa ja
minun on aina ollut vaikeaa hyväksyä totuus lapsuudestani, koska se vaatii
tutkimaan erään tarinan piirteitä, ja sen tarinan unohtaisin mieluummin. Olen
niin pitkään seurannut äitini esimerkkiä: on tahdon asia, haluaako muistaa vai
ei. Päätin olla muistamatta.
Synkästä pohjavireestä huolimatta kirja pursuaa rakkautta
elämää kohtaan ja huumoria. Kirjan kieli ja rakenne muistuttavat
Etelä-Carolinan ja Charlestonin maisemaa: kauneus peittää alleen elämän kaikki
kirjot. Kirja sopii kaikille, jotka nauttivat hyvästä tarinasta, monitahoisesta
kerronnasta ja etenkin hyvän ruuan ystäville. Wingot arvostavat kulinaristisia
nautintoja, joskin perheenpää ei ymmärrä muiden rakkautta kokeiluja kohtaan.
Äiti
tutki ruokakomeron säilykevalikoimaa ja toi sieltä koiranruokatölkin. Epäuskoisista
katseistamme huolimatta hän avasi tölkin ja alkoi käristää sipulia voissa. Kun
sipuli oli muuttunut läpikuultavaksi voissa, äiti lusikoi Alpo-tölkin sisällön
paistinpannulle ja ryhtyi tarmokkaasti maustamaan sitä. Hän asetteli koko
sekoituksen siististi isän lautaselle ja koristeli sen silputulla purjolla ja
tuoreella parsalla. Hän vei aterian isän eteen. Isä maistoi ruokaa ja ilmaisi
tyytyväisyytensä. ”No, niin Lila, tämä on ruokaa. Yksinkertaista ruokaa, mutta
hyvää. En ymmärrä, miksi sinun täytyy aina hienostella ruuan kanssa. ”
Jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa seuraavaksi lukea Aaltojen soitto.
Elokuvan virallinen traileri: https://www.youtube.com/watch?v=gyy_A4wNQa8
