Työt ovat alkaneet ja valtaosa oppitunneista on ollut todella kivoja, sillä minulla on ollut aikuisia lähihoitajia. Ongelma on vain siinä, ettei meillä ole tarpeeksi resurssia arvioida töitä ja antaa palautetta.
Tosin suurempi ja vahvempi murhe on Teemun saama poissaolokohtaus. En nähnyt itse koulussa sattunutta tilannetta, mutta olen toki lukenut kuvaukset asiasta. Pääsi samana päivänä lääkäriin, josta lähti lähete eteenpäin. Sain perjantaina kirjeen, jossa oli toimintaohjeet. Onnistuin saamaan maanantaiksi labra-ajat Lopelle ja kuskin kuskaamaan sinne. Tiistaina piti herätä neljältä, pitää Teemu hereillä ja lähettää kyydillä Hämeenlinnaan EEG-tutkimuksiin. Iso kiitos avusta: en olisi pärjännyt ilman! Minulla ei ollut kanttia soittaa perjantai-illalla, etten tule maanantaina, tiistaina tai perjantaina töihin. Meillä on oikeasti työvoimapula.
Hoidan viimeisen käynnin itse, sillä siellä tehdään päätöksiä ja käydään asiaa läpi.
Valvomisen jäljiltä pää ei toimi yhtään, ja olenkin jättänyt koiraharrastuksia tältä viikolta pois. Samoin sain yhden ensi viikon iltakokeen tuomaroinnin pois. Näillä ratkaisuilla pitäisi jo pärjätä ajan ja jaksamisen puolesta.
Perjantai toki jännittää, mutta kyse voi olla täysin yksittäisestä tapauksesta tai muutaman vuoden kestävästä vaiheesta. Epilepsiaankin on hyvät lääkkeet. Nyt ei voi muuta kuin odotella....
