Junioriluokassa on matala kisakynnys

 Vesipelastuksessa on viisi luokkaa: junioriluokka, soveltuvuuskoe, alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Junioriluokka on epävirallinen luokka, ja siihen voi osallistua vain landseerit ja newfoundlandinkoirat. Lisäksi osallistujien on oltava iältään 9–15-kuisia. Näiden rajoitusten vuoksi ei ole ihme, että juniorikoiria näkee kokeissa vain harvoin. Vanhojen sääntöjen aikaan ikähaitari oli 6–9 kuukautta. Koska jättirodut kehittyvät hitaasti, ikärajan nosto oli hyvä asia. Nuoren koiran kanssa kannattaa edetä varovaisesti ja maalaisjärkeä käyttäen. Uiminen on hyvä liikuntamuoto kaiken ikäisille koirille, mutta veneen vetäminen rasittaa niskaa. Yleensä JUN-koirat treenaavat vain vähän, koematkaa lyhyemmillä matkoilla ja vaikkapa irtoköyden avulla.

Junioriluokka (JUN) Landseereille ja newfoundlandinkoirille, jotka ovat iältään vähintään 9 kk, mutta alle 15 kk. Luokka on epävirallinen

Vesipelastuskokeeseen osallistuvien koirien määrä on rajattu päiväkokeissa 14 koiraan ja iltakokeissa kahdeksaan koiraan. Juniorikoirat eivät ole mukana kokonaismäärässä, vaan ovat ylimääräisiä osallistujia. Yleensä jun-luokkaa ei näy kokeen luokissa Koiranetin koetiedoissa, mutta junioriluokkaan otetaan mukaan koiria, kunhan ylituomari hyväksyy lisäkoirat. Todennäköisesti ylituomari hyväksyy korkeintaan kaksi juniorikoiraa/koe. Yleensä osallistumismaksu on puolet muiden luokkien osallistumismaksusta. Tosin rotujärjestöt ovat kannustaneet kokeisiin vieläkin pienemmällä osallistumismaksulla.

Junioriluokassa on vain kaksi liikettä eli veneestä hyppy ja veneen nouto. Kumpikin liike suoritetaan 30 metristä. Arvostelu on virallisia luokkia armollisempaa esimerkiksi ylimääräisten käskyjen, avustamisen ja maalilinjojen ohitusten suhteen.

Juniorikoirien tuloksia ei merkitä Kennelpiirille lähtevään Koepöytäkirjaan, mutta juniorikoiralle täytetään koirakohtainen pöytäkirja, ja koirakohtainen pöytäkirja lähetetään Kennelpiirille. Juniorien tuloksia ei kirjata Koiranetiin.

Suomen Landseeryhdistys järjestää Rotumestaruuskokeen, ja rotumestaruus käydään myös junioriluokassa. Vuonna 2017 landseerien JUN-rotumestari oli Paula Malin omistama Ohped Dal Double Dragon  eli Otto. Otto oli ilmeisesti ainoa viime kesänä junioriluokassa kisannut landseer.

Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys valitsee vuosittain Vuoden Juniorin, joka saa kunniakirjan ja kiertopalkinnon. Vuoden Juniori julkaistaan samaan aikaan, kuin muiden pistekilpailuiden voittajat. Lisäksi juniorien tulokset julkaistaan Tilastonumerossa. Nf-koiria osallistui viime kesänä junioriluokkaan kolme: Susanna Oksasen Aarne (Wave Seeker's Talking To The Moon), Pia Taimisen Rupsu (Mustajan Ruben) ja Heidi Ekolan Iita (Fullmoon Diamonds Easy Girl).

Susanna Oksanen on harrastanut lajia jo muutaman vuoden, mutta kisakynnys on ollut korkea. Onneksi junioriluokka on epävirallisena luokkana pehmeä lasku kokeisiin: ”Kävimme kolmessa kokeessa tänä kesänä. Itselläni ainakin on nyt paljon pienempi kynnys osallistua oikeisiin kisoihin, kun on saanut tuntumaa kisaamiseen. Koira hyppäsi heti hyvin veneestä. Veneen hakuakaan ei tarvinnut sen kummemmin harjoitella. Tietenkin ensin aloitimme vain köydellä ja hyvin lyhyestä matkasta. 30 metristä ei koira ole venettä hakenut varmaankaan muuta kuin kokeessa.”

Pia Taiminen mielestäni on hyvä totuttaa nuori koira koetunnelmaan ja koevälineisiin: ”Luokka on tärkeä näille vesipelastuksen alkuperäisroduille, jotta voi totuttaa koiraa koetilaisuuksiin, paikkoihin ja veneisiin. Kaikilla kun ei omaa venettä eikä treenipaikkaa ole. Antaa mahdollisuuden myös miettiä, jatkaako harrastusta varsinaisissa koeluokissa. Kynnys on matalampi junnulla kokeilla koetta. Koira osasi luonnostaan liikkeet. Alkukesästä pääsimme kerran kokeilemaan veneen kanssa. Se rohkaisi kokeisiin osallistumiseen, koska emme treenaa muuten kuin ihan normaalilla uimisella. Kokeet ovat olleet meidän treenitilaisuuksiamme.”

Heidi Ekola kokee epävirallisen luokan tarpeellisena: ”Mielestäni junnuluokka on ehdottomasti tarpeellinen ja hyvä olla olemassa. Junnuihin on matalampi kynnys osallistua ei niin valmiin koiran kanssa. Meille uiminen tuli luonnostaan, mutta hakemisen kanssa on tehty paljon töitä. Iitaa ei alkukesästä kiinnostanut ottaa suuhun yhtään mitään, saati käydä hakemassa mitään. Hakemiseen saimme paljon apua nöffien vepeleiriltä, ja hakeminen alkoi sujua nameilla täytetyn dummyn kanssa. Kävimme Virroilla nöffien rotumestaruuksissa molempina päivinä, eli periaatteessa kaksi koetta on takana. Luultavasti olisimme käyneet useammissakin, mutta Iita täytti yhdeksän kuukautta vasta syksyllä.”

Linkki Sporttirakin juttuun: https://sporttirakki.fi/2018/04/24/blogi-vesipelastuksen-junioriluokassa-on-matala-koekynnys/