Pääsin siis nose work -ohjaajakurssille ja kurssi pidettiin viikonlopun pituisena koulutuksena Jyväskylässä. Kokonaisuus oli onnistunut, opin uutta, säännöistä tuli aimo tietopaketti ja sain uusia ideoita omaan treenailuun. Tärkeintä oli kuitenkin verkostoitua eri ihmisten kanssa.
Lähdin matkaan jo perjantaina eli hyppäsin Annan kyytiin ja yövyimme Jyväskylässä Cumulus-hotellissa. Hotellissa oli kylpyläosasto, joten ilta sujui varsin mukavissa merkeissä.
Lauantai alkoi Pekka Alamommon luennolla, jonka aiheena oli Hajukuva, hajun käyttäytyminen & hajun käsittely. Osa asiasta oli tuttua ja tullut esille esimerkiksi Annan lajiesittelyssä ja Hormilan luennolla. Alamommon tausta on hyvin samanlainen kuin Hormilan, mutta nyt toki näkökulma oli nose workissa eikä id-puolessa.
Opeta aine kerrallaan, ei coctail hajuja.
Lämmin ->höyrystyy.
Kylmä -> leviää hitaasti.
Muista ravistaa pulloa ennen käyttöä, muuten pohjalle jää vain vettä.
Luennon jälkeen oli kattava keskustelu säännöistä ja niiden kehittämisestä. Itse pidin sääntökeskustelun avoimuudesta ja kaipaisin vastaavaa asennetta vesipelastukseen. Nosessa ollaan sääntöjen muokkausvaiheessa ja nyt on tärkeintä kerätä palautetta, miten eri kokeet ovat menneet. Säännössä on vielä paljon epäselvyyttä, mutta onneksi kehitystyö jatkuu positiivisessa hengessä.
Lauantain kiinnostavin osuus oli alkeiden koulutus kolmella eri tavalla. Eikku ja Elli kertoivat eri tavoista ja käytännön osuudesta jokainen sai valita, mitä metodia kouluttaa harjoituskoirakoille.
1. Etsintä edellä
2. Betonitreenit
3. Hajurata
Käytännön harjoitukset olivat Haukkuvaarassa.
https://www.haukkuvaara.fi/project/nosework/
Haukkuvaaran seinätaulu.
Menin itse Etsintä edellä -ryhmään, koska olen käynyt Vainuvoiman alkeiskurssin, jossa ei hyödynnetty ruokaa. Marvinille etsimistä ei ole opetettu eikä itse asiassa Novallekaan. Marvinilla on taustalla mejäilyä ja hakutreenejä, joten nenän käyttö on ollu tuttua ennen nosea. Nova tajusi idean tarkkailemalla muiden treenejä ja on itse asiassa tarkka nenänkäyttäjä. Metodi oli siis itselleni uusi ja testailen sitä Ronin kanssa.
Vaihe 1: Kolme pahvilaatikoiden, joiden kaikkien päälle laitetaan koiran omaa ruokaa. Ison koiran kanssa sijainnilla ei ole väliä, mutta itselläni oli koulutettavana perhoskoira, joka joutui nousemaan laatikoiden päälle saadakseen ruuan, joten ruuat piti sijoittaa ihan reunoille ettei vahvisteta laatikoiden päälle menoa. Koira saa syödä laatikoiden päällä olevat ruuat.
Seuraavaksi ruokaa on vain kahdella tai yhdellä laatikolla ja koiran kannattaa haistella. Koira toki näkee, missä on ruokaa.
Seuraavaksi ruokaa on yhdellä tai kahdella laatikolla, ja ruoka peitetään "roskilla" eli paperilla tai pahvilla. Koira joutuu etsimään ruuat.
Seuraavassa vaiheessa lisätään haju mukaan.
Roskien laittoa
Kehittelimme metodia laittamalla tahnaa reunateippeihin, jotta koira intoutuu nuuskimaan myös reunoja. Olen itse huomannut, että jostain laatikosta haju ei tule ulos, jos nuuskii vain päältä.
Toisena treeninä oli sisätilaetsintä ruuan kanssa. Siinä siis koira nuolee tahnaa eri pinnoilta ja ohjaajan tehtävä on opetella liinan käyttöä ja tarkkailla, miten koira käyttäytyy hajulla.
Pidin kovasti Eikun tavasta ohjeistaa ihmisiä: esimerkiksi ohjeisti palkkaamaan pisteen päällä, koska siinä on haju, ja ihminen ei näe hajua, joten piste on hajun visuaalinen merkki.
2. Betonitreeni ei liity sinällään betoniin, vaan siihen että tukevassa alustassa on keskellä reikä ja haju laitetaan reikään ja reiällinen kuppu hajun päälle. Sama idea siis kuin Hormila kertoi luennollaan. Betonitreeneissä saadaan aikaiseksi innokkaita koiria eli treeni on kiihdyttävä. Ruotsissa oli kuulemma paljon alivireisiä koiria.
3. Hajurata
En seurannut purkkitreenejä sen kummemmin, koska metodi oli tuttu. Sillä saadaan nopeasti paljon toistoja.
Sunnuntaina Miira kertoi liinan käytöstä nose workissa ohjaamisesta ja Ruotsin kokeista.
Sunnuntaille osui myös vuosikokous, joka oli keskellä päivää.
Vuosikokouksen jälkeen oli hajutestin sääntöluento. Hajutestiin olikin hyvä saada lisätietoja.
Laatikoiden pitää olla umpinaisia eli niissäon pohja ja toisaalta koiran pää ei saa juuttua laatikkoon. Hajun pitää hajustua viisitoista minuuttia ja testissä on hyvä laittaa varalaatikko hajustumaan valmiiksi.
Palveluskoirien 7.4. laatikot koottuna ja säilytteillä yläkerrassa.
Jossain oli puhetta, että ajoneuvoetsinnässä ei kannata laittaa rintakehää autoa kohden ettei koira nouse autoa vasten.
Koira kannattaa ottaa aina siirtonamilla hajulta pois.
Kokonaisuus oli valtavan kiva ja tärkeintä oli verkostoituminen. Itse en siis voinut jäädä hajutestin järjestämisessä käytännön osuuden loppuun, mutta saan korvata sen Forssan hajutestin järjestämisellä.
