keskiviikko 29. elokuuta 2018

Nyt on aika lukea – Lukeva koulu -hankkeessa laitetaan nenä kiinni kirjaan


Forssan seudulla ollaan käynnistämässä Lukeva koulu -hanketta, jos ovat mukana sekä lukio että ylä- ja alakoulut. Hankkeen ehti ensimmäisenä aloittaa Forssan ammatti-instituutti FAI ja mukaan lähti yhteistyökumppanina Forssan kirjasto.
– Sieltä on tullut sadoittain kirjoja! Olemme todella kiitollisia, meillä on 13 aloittavaa alaa ja saimme jokaiselle alaan liittyvää kirjallisuutta, iloitsee hankkeen vastuuhenkilö, äidinkielenopettaja Anu Kaseva.
Kirjakasseihin päätyi mukaan myös eri opiskelualoihin liittyvää kaunokirjallisuutta. Nyt talonrakentajat voivat valita iltalukemiseksi vaikkapa Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien, kun logistiikan opiskelijat voivat tarttua Veikko Huovisen Lentsuun.
– Myös opettajilta on tullut kirjavalikoimasta positiivisia kommentteja. Hanke lisää näin myös heidän tietoisuuttaan.
Hankkeessa on suunniteltu ensimmäisen vuoden opiskelijoille kuusi lukutuntia, jotka kunkin alan opettaja pitää omalle ryhmälleen. Tunneilla luetaan oman alan tietokirjoja, alaan liittyvää tai muuta kaunokirjallisuutta, alan lehtiä ja kuunnellaan äänikirjoja.
– Esimerkiksi lähihoitajien pitää ymmärtää hyvin monenlaisia ihmisiä. Mukana on kirjoja, jotka kertovat saattohoidosta, autismista, dementiasta, anoreksiasta, jopa sukupuolenvaihdoksesta ja naisen asemasta eri maissa, kertoo toinen vastuuhenkilö, äidinkielenopettaja Marika Mäntylä.
– Lukutunneilla harjoitellaan keskittymään. Harjoitellaan sitä, että nopeaa mielihyvää ei saa koko ajan kännykästä. Pitää tehdä vähän töitä sen eteen, Kaseva selventää.
Tunnille on saanut tuoda myös kirjan kotoa. Maalariksi ensimmäistä vuotta opiskeleva Julia Alén valitsi lahjaksi saamansa Patrick Süskindin Parfyymin.
– Olen pienestä pitäen tykännyt lukemisesta todella paljon. Minusta siinä on parhainta se, että saa itse luoda kirjan maailman. Kukaan ei näytä ruudulla, miltä tarina näyttää, vaan mietit itse sen päässäsi.
Lukuhanke toteutuu myös ammatti-instituutin #Failukee-kampanjana Facebookissa ja Instagramissa. Somessa on annettu henkilökunnan kirjavinkkinä ainakin jo Pat Conroyn Vuorovetten prinssi. Nyt sinne odotellaan Thomas Eriksonin elämäntaito-opasta Idiootit ympärilläni.
– Tuomme näkyväksi sitä, että ammattikouluissakin luetaan ja että lukeminen on edelleen osa ammattitaitoa. Se on ehkä sellainen harrastus, joka ei näy arjessa. Nyt nostetaan sen profiilia ja tuodaan esiin sitä, mitä kaikkea me luemme, Kaseva kertoo.
Lukuvuoteen suunnitellaan myös erilaisia lukemiseen liittyviä tapahtumia, joiden sisällön saavat miettiä opiskelijat. Henkilökunnalla oli jo virkistyspäivä, jonne kirjasto oli koonnut virkistävää lukemista eri teemakasseihin. Niiden aiheisiin kuuluivat muun muassa Vasara ja nauloja, Rahalla saa ja Elämä on juhla. Winner takes it all -kassissa oli kirjoja Donald Trumpista.
– Ylipäätänsä lukeminen ja kirjat herättivät paljon keskustelua opettajissa ja he intoutuivat tekemään niistä myös tehtävänannon mukaisesti todella hauskoja runoja, Kaseva hymyilee.
– Ainakin Pikkutuhmaa-teeman ryhmällä oli hyvin hauskaa, Mäntylä naureskelee. FL

”KIRJA SAATTAA OLLA JOPA ESINEENÄ VIERAS”

Suomi on yhä lukutaidon kärkimaita, mutta kehitys on ollut kielteistä. Vuoden 2012 PISA-tutkimus selvitti, että 11 prosentilla 15-vuotiaista suomalaisnuorista lukutaito ontuu pahasti, kun vuonna 2000 vastaava luku oli 7 prosenttia
– Lukemattomuus näkyy valitettavasti arjessa, opiskelijoilla on näitä haasteita yhä enemmän. Monilla on niitä sekä lukemisen, kirjoittamisen että luetun ymmärtämisen alueilla, kertoo FAI:n erityisopettaja Sanna Nouko.
Jos oppilas tarvitsee lukemiseen tai kirjoittamiseen tukea, hän on se, joka auttaa.
Ammatti-instituutissa on huomattu, miten oppilailla voivat olla haussa normaalit kielioppisäännöt pilkuista ja pienistä ja isoista alkukirjaimista lähtien. Peruskoulusta valmistunut opiskelija ei ymmärrä välttämättä edes tehtävänantoja.
– Ihmiset eivät enää lue, kirja saattaa olla jopa esineenä vieras. Ajatus siitä, että sitä pitäisi jaksaa lukea monta sivua, voi olla joillekin todella mahdoton, Kaseva kertoo.
Lukemiselta vie nykyään aikaa pois moni muu asia. Ainakin niin sanottu ”älypuhelin” tarjoaa muun elämän ohella omat haasteensa.
– Ehkä myös ajatellaan, että kun on oppinut ensimmäisellä luokalla lukemaan, ei sen jälkeen lukutaitoa tarvitse kehittää, Kaseva miettii.
– Yhteiskunnassamme ei silti pärjää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa. Tekstit monipuolistuvat koko ajan. Miten tunnistat valeuutisen, jos et edes lukemalla tunnista, onko teksti mainos vai uutinen?

maanantai 27. elokuuta 2018

Palveluskoirien vesipelastukseen tutustumisilta

Pidin maanantaina palveluskoirille vesipelastukseen tutustumisillan Valijärvelle. Paikalla oli kahdeksan innokasta uimaria.





Kiva ilta, ja Marvin pääsi viemään köyttä uudessa ympäristössä ja uusille ihmisille. Ei mälvänyt tai pudottanut kertaakaan. Nyt on hyvä mieli!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Salossa tuomaroimassa ja perjantain kuulumisia

Perjantai on hehtinen päivä, sillä siihen osui sekä Forssan Lehden haastattelu että Teemu lausuntakäynti. Lähinnä päivä oli aikataulujen kanssa kikkailua. 

EEG:ssä oli havaittu kohtauksen omaista käyttäytymistä (en muista oikeaa termiä),  mutta asia sinällään ei merkitse mitään, silllä vastaavaa voi olla, vaikkei koskaan saisikaan kohtausta. Joka tapauksessa alttiutta kohtauksiin on. 

Labra-arvot olivat pääosin hyviä. mutta verensokeri otetaan uudestaan, sillä en voinut taata, ettei Teemu ollut syönyt aamulla ja labra-aika oli vasta 11.40, sillä se oli ainoa aika, jonka sain varattua perjantaina kolmen jälkeen. Pituutta oli tullut kymmenen senttiä muutamassa kuukaudessa. 

Seuraavana on vuorossa magneettikuvaus, jossa selvitetään kasvainta ja rakennepoikkeuksia. Kasvaimen todennäköisyys on pieni, mutta hyvä selvittää asia. Edelleen siis odottavalla kannalla kaiken suhteen.... Muita rajoituksia ei tullut, kuin kielto uida ulapalle päin ja ohjeet, jos kohtaus uusii.

Olin lauantaiaamulla vielä väsynyt, onneksi Salon koe alkoi vasta kello 11. Koe sujui kaikin tavoin hyvin. Ilta kului koirien kanssa lenkillä ja Ahtolan mökissä. Pakko tunnustaa, että menin nukkumaan ennen kymmentä.






Sunnuntaina pahin väsynyt olikin jo poissa. Vanhassa  hirsitalossa on hyvä ilmanlaatu ja nukuin kuin tukki.


tiistai 21. elokuuta 2018

Ristiriitaiset fiilikset

Työt ovat alkaneet ja valtaosa oppitunneista on ollut todella kivoja, sillä minulla on ollut aikuisia lähihoitajia. Ongelma on vain siinä, ettei meillä ole tarpeeksi resurssia arvioida töitä ja antaa palautetta.

Tosin suurempi ja vahvempi murhe on Teemun saama poissaolokohtaus. En nähnyt itse koulussa sattunutta tilannetta, mutta olen toki lukenut kuvaukset asiasta. Pääsi samana päivänä lääkäriin, josta lähti lähete eteenpäin. Sain perjantaina kirjeen, jossa oli toimintaohjeet. Onnistuin saamaan maanantaiksi labra-ajat Lopelle ja kuskin kuskaamaan sinne. Tiistaina piti herätä neljältä, pitää Teemu hereillä ja lähettää kyydillä Hämeenlinnaan EEG-tutkimuksiin. Iso kiitos avusta: en olisi pärjännyt ilman! Minulla ei ollut kanttia soittaa perjantai-illalla, etten tule maanantaina, tiistaina tai perjantaina töihin. Meillä on oikeasti työvoimapula.

Hoidan viimeisen käynnin itse, sillä siellä tehdään päätöksiä ja käydään asiaa läpi.

Valvomisen jäljiltä pää ei toimi yhtään, ja olenkin jättänyt koiraharrastuksia tältä viikolta pois. Samoin sain yhden ensi viikon iltakokeen tuomaroinnin pois. Näillä ratkaisuilla pitäisi jo pärjätä ajan ja jaksamisen puolesta.

Perjantai toki jännittää, mutta kyse voi olla täysin yksittäisestä tapauksesta tai muutaman vuoden kestävästä vaiheesta. Epilepsiaankin on hyvät lääkkeet. Nyt ei voi muuta kuin odotella....

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Elokuun puolivälin kuulumisia

Viikonloppu vierähti vesipelastuskokeissa Hämeenlinnan suunnalla eli Läyliäisissä kisattiin lauantaina ja sunnuntain koe oli Lopella. Lauantaina oli tosiaan Piirinmestaruudet eli kyseessä on siltä osin kisat. Yllättävän vähän oikealla alueella asuvia VOI-luokan: vain neljä. Suoritukset olivat sitäkin parempia ja onnittelut kaikille: Minna, Sari, Lea ja Birgitta.

Marvin pääsi tänään mukaan ja nautti uiskentelusta.



Neljä koetta tältä kesältä tuomaroimatta eli aika lailla loppusuoralla ollaan.

Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet elokuun lopun "kalenteria tyhjemmäksi" -pikaprojektissa. Näillä ratkaisulla pitäisi selvitä kahdesta seuraavasta viikosta.

lauantai 11. elokuuta 2018

Harrastuskulut vuonna 2018

Jäsenmaksut



Kennelliiton jäsenmaksu     40 euroa

- pakko olla jäsen, koska olen vepetuomari, vepetoimitsija ja rallytokotoimitsija

Lounais-Hämeen Kennelkerho  25 euroa

Käyn vesipelastustreeneissä.

Forssan palveluskoirat  3o euroa


Käyn aksassa, käytän hallia ja koulutuspäiviä.

Forssan seudun pelastuskoirat 20  euroa

-> Tämä oli siis turha maksu. Treenaankin toisessa porukassa. Laitoin eropyynnön kerholle, en uskalla olla jäsen.

Loimi-Hämeen pelastuskoirat 20 euroa

Treenaankin toisessa porukassa, joten piti maksaa uusi jäsenmaksu.

Golden Ringin jäsenmaksu 27 euroa


Nose work -yhdistyksen jäsenmaksu 15 euroa

Olen hajutestin virallinen testaaja ja koulutusohjaaja.

Säännölliset koulutukset

Palveluskoirien kevään hallimaksu  100 euroa

- Aksatreenit ja pääsen perustottelevaisuuksiin samalla hinnalla  (En ole kyllä käynyt perustottelevaisuuksissa toistaiseksi, sillä Teemun partio on samana päivänä.)

Luennot ja koulutukset

Leinikan vireenhallinta luento ja kuunteluoppilas 25 euroa

Liisa Tikan luento ja koulutustekniikkakoulutus 30 euroa

Do as I do -luento    25 euroa

Vireenhallinnan verkkokurssi 72 euroa

Nose work -ohjaajakurssi    95 euroa

Pelastuskoiraleiri         50 euroa

Vepessä ulkopuolinen kouluttaja 20 euroa

4 x kerran kortti Huippukoiraan 32 euroa (Roni)

Hallivuoro nose treenailuun 13/3 euroa = 4 euroa

Dobo 15 euroa

Kokeet

Nose workin möllikoe   32 euroa

Kiva Koirakansalainen testi 15 euroa

Yhteensä 583.


Muita kuluja: 


Ronin rokotukset 52

Yhteensä  635  euroa


perjantai 10. elokuuta 2018

Roni doboilee

Roni oli perjantaina palveluskoirien dobotunnilla. Vetäjänä Kultahännän Sanna. Roni nautti dobosta, ja osasikin paljon asioita. Varsinaisen tekemisen lisäsi laji vahvistaa kontaktia ja paikalla oloa. Nytkin  valtaosa koirista oli koko ajan vapaana, ja kukaan ei edes aikonut poistua omistajan luota.


Vuorovetten prinssi





Vuonna 1986 julkaistu Vuorovetten prinssi (The Prince of Tides) lienee kuuluisin Pat Conroyn kirjoista, sillä kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva. Vuorovetten prinssiä on myyty ristiriitaisista arvosteluista huolimatta yli viisi miljoonaa kappaletta.

Kirjan päähenkilö Tom Wingo matkustaa New Yorkiin auttaakseen itsemurhaa yrittänyttä Savannah-siskoaan toipumaan. Tom kertoo perheensä vaiheista psykiatri tri Susan Lowensteinille ja toimii samalla kaksoissisarensa muistina. Tarinassa kuljetaan vuorotellen Tomin, Savannahin ja isoveli Luken lapsuudessa Etelä-Carolinassa; vuorotellen taas kirjan nykyhetkessä, 80-luvun New Yorkissa. Wingot elävät lapsuutensa ja nuoruutensa satumaisella saarella lumoavan kauniin äidin ja katkarapuja pyytävän isän kanssa. Syvä Etelä lumoaa ihmisen, mutta kauneus kätkee taakseen vaiettua kärsimystä ja petoksia.

 Myöhemmin, kun puhuimme lapsuudestamme, se tuntui osaksi elegialta, osaksi painajaiselta. Painajaisissa ei ole taikaa ja minun on aina ollut vaikeaa hyväksyä totuus lapsuudestani, koska se vaatii tutkimaan erään tarinan piirteitä, ja sen tarinan unohtaisin mieluummin. Olen niin pitkään seurannut äitini esimerkkiä: on tahdon asia, haluaako muistaa vai ei. Päätin olla muistamatta.

Synkästä pohjavireestä huolimatta kirja pursuaa rakkautta elämää kohtaan ja huumoria. Kirjan kieli ja rakenne muistuttavat Etelä-Carolinan ja Charlestonin maisemaa: kauneus peittää alleen elämän kaikki kirjot. Kirja sopii kaikille, jotka nauttivat hyvästä tarinasta, monitahoisesta kerronnasta ja etenkin hyvän ruuan ystäville. Wingot arvostavat kulinaristisia nautintoja, joskin perheenpää ei ymmärrä muiden rakkautta kokeiluja kohtaan.

Äiti tutki ruokakomeron säilykevalikoimaa ja toi sieltä koiranruokatölkin. Epäuskoisista katseistamme huolimatta hän avasi tölkin ja alkoi käristää sipulia voissa. Kun sipuli oli muuttunut läpikuultavaksi voissa, äiti lusikoi Alpo-tölkin sisällön paistinpannulle ja ryhtyi tarmokkaasti maustamaan sitä. Hän asetteli koko sekoituksen siististi isän lautaselle ja koristeli sen silputulla purjolla ja tuoreella parsalla. Hän vei aterian isän eteen. Isä maistoi ruokaa ja ilmaisi tyytyväisyytensä. ”No, niin Lila, tämä on ruokaa. Yksinkertaista ruokaa, mutta hyvää. En ymmärrä, miksi sinun täytyy aina hienostella ruuan kanssa. ”

Jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa seuraavaksi lukea Aaltojen soitto.

Elokuvan virallinen traileri: https://www.youtube.com/watch?v=gyy_A4wNQa8


perjantai 3. elokuuta 2018

Mustialassa omatoimitreeneissä

Marvin, Anna ja Eeben kävivät treenaamassa hukkuvan pelastamista ja vientiä Mustialassa.

Eeben rakastaa hukkuvan pelastamista ja asia oli selvästi hautunut päässä viime viikon jäljiltä. Vientikin sujui hyvin.

Anna innostui hommasta valtavasti. Hukkuvan pelastaminen oli huippuhauskaa ja oli mukavaa tuoda minulle dummy ja saada majakka vaihtarina.



Renkaalla pelastaminen on nyt todella kauniseleistä.






Vientiä Kvaakku-palkalla. 




keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kvaakku

Tuoreita kuvia eiliseltä. Kvaakku on tärkeä asia: se kaivatetaan maahan turvaan villakoirilta, se saa bortsut karkaamaan ja sitä ei tee mieli luovuttaa.




Teimme veneeltä syöttöjä ja käsikosketuksia pohjatyönä ja sitten köyden luovutusta.



Kuvat: Johanna Vairinen-Salmela

Hukkuva sujuu kuin unelma ja kierto on mennyt lihasmuistiin, sillä Marvin kiertää innoissaan venettäkin.

Roni oksensi ja ripuloi eilen, vaikka vietti päivän kotona eikä käyty edes lenkillä. Voi olla, että jahtasi pihalla lintuja tai sähelsi jotain kotona. Mahdollinen lämpähalvaus ei edennyt sen pidemmällä ja tänään Roni on ollut elämänsä kunnossa, mutta en vienyt edes halliin treeneihin, ulkona treenaamista en olisi edes ajatellut.

Kaikki nuuskuttelulajit ovat helteiden aikana tauolla.

S2-opinnot melkein kasassa

Yliopiston S2-opinnot ovat raporttia vaille valmiit. Tavoite on - tai oli - kirjoittaa raportti tänään kuntoon, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tänään on liian kuuma ilma kirjoittamiselle... pakko kai ottaa itseään niskasta kiinni ja pakottaa töihin.

Lisäksi Opetushallituksen luku- ja kirjoitustaidon opetuksen koulutuksen kaikki tehtävät ovat kunnossa, mutta muutamissa osioissa keskustelut ovat auki lokakuuhun saakka.

Tällä hetkellä on kuitenkin aika lailla voittajafiilis.