Olin perjantaina Eläinkoulutuskeskuksen lähiopetuspäivillä. Aiheena oli eläinalan yrittäjyys, ja yrittäjyys on itselleni vierasta, joten anoin palkattoman vapaapäivän ja osallistuin lähiopetukseen. Koulutuskerta on samalla viimeinen kerta ja kunhan saa lopputyön kuntoon, perusopinnot on suoritettu. Oli mukava nähdä tämän modulin osallistujia livenä!
Varsinainen aihe käytiin läpi Eläinkoulutuskeskuksen tarinan myötä. Eläinkoulutuskeskus on toiminut kymmenen vuotta ja selvinnyt vuoden 2009 laman yli taloushallintoa järkeistämällä.
Kävimme läpi liikeideaa, liiketoimintasuunnitelmaa, yhtiömuotoja, starttirahaa, budjetointia ja hinnoittelua, markkinointia, ihmisten ostoskäyttäytymistä, yms. Huh! En kyllä ryhtyisi yrittäjäksi vapaaehtoisesti. Toki täytyy myöntää, että asioiden ajattelusta oli hyötyä ihan kerhojakin ajatellen. Ala on suhdanneherkkä, sillä lama-aikana ihmiset ostavat ensin perustarpeet ja vasta sitten ropoja laitetaan harrastuksiin.
Lisäksi mietimme, miten koira-ala muuttuu kymmenessä vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kenttä on muuttunut valtavasti: Kymmen vuotta sitten kaupallisia toimijoita ei juuri ollut, nyt on tavallista maksaa koulutuspalveluista. Agility on kaupallistunut eniten. Agilityn myötä sisähallit ovat yleistyneet, mutta muutakin koulutusta järjestetään pimeään ja kylmään aikaan sisätiloissa. Sisätilat ovat myös kehittyneet eli kylmä ja maapohjainen maneesi ei enää kelpaa. Koulutustekniikka ohjataan entistä enemmän, kymmenen vuotta sitten koulutustekniikan kursseja ei ollut juuri lainkaan tarjolla. Positiivinen vahvistaminen on lisääntynyt. Koirien hyvinvointiin ollaan valmiita satsaamaan. Verkkokurssit ovat yleistyneet.
Sisätilat ovat jännä juttu: viisi-kuusi vuotta sitten minulle ei tuottanut mitään vaikeuksia mennä talvella ulkotreeneihin, nyt minua ei saisi vaikkapa marraskuussa millään ilveellä ulkotreeneihin tunniksi! Maastolajit ovat eri asia, mutta ihan perustottelevaisuus, rallytoko, nose work: sisälle tai ollenkaan.
En myöskään näe järkeä mennä koulutuksiin, jossa koulutustekniikka ja eläimen oppiminen on toissijaista. Enkä missään nimessä mene koulutuksiin, jossa koiria revitään ja riuhdotaan tai vaikkapa alusta on vaarallinen lajia ajatellen.
Mennyt kymmenen vuotta oli helppo miettiä, mutta varsinainen idea olikin miettiä, mitä tapahtuu seuraavassa kymmenessä vuodessa. Hmmmm..... Verkkokurssit ovat varmaankin tulevaisuutta, en usko, että kukaan suostuu enää ulkotreeneihin, koirien kanssa tehdään ja harrastetaan nykyistä enemmän, toisaalta koirien asemana perheen lapsena voi tuoda töitä nimenomaan ongelmakoirakouluttajille. Nose work varmasti yleistyy yhä, rallytoko tuntuu selviävän lisenssiasiasta (tammikuun kisajärjestäjiltä tullut tietoja, että saadaan täyteen). Maailman taloustilanne vaikuttaa pitkälti siihen, onko varaa laittaa harrastuksiin rahaa. Toisaalta koirat ja eläimet ovat tärkeä voimavara ankeina aikoina.
Päivä oli hyödyllinen ja mielessä liikkui paljon ajatuksia, vaikka en tosiaan edes harkitse yrittäjyyttä. Yrittäjän työpäivä tosin vaikutti opettajan työpäivältä.
Aamulla ajokeli oli suhteellisen hyvä, mutta jossain vaiheessa kotimatkaa alkoi sataa lunta vaakatasossa. Pimeys, näkyvyys lähelle nollaa lumipyryn vuoksi, liukkaus ja melkein törmäys tien yli juosseeseen eläimeen väsytti ja stressasi tosissaan. Pääsin tosin ongelmitta kotiin, mutta jostain kumman syystä en suostunut poistumaan kotoa koko viikonloppuna.
