lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 yhteenveto

Vuosi 2016 on mennyt tajuttoman nopeasti. Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut tasaisen seesteinen, joskin osan aikaa töiden myötä on ollut niin kiireistä, etten ole pahemmin ehtinyt tehdä muuta.

Kevättä leimasi uusi YT-kierros, joten osan aikaa töissä oli henkisesti raskasta. Muutama irtisanomisuhan alla oleva irtisanoi itse itsensä, ja niinpä loppu keväästä meillä oli työvoimapula. Syksyllä työpaikka olikin ikävässä välikädessä ja päädyimme niin valtamediaan kuin MV-lehteen. Tunteet kuohuivat muutamissa opetusryhmissä. Itselleni tuli lähihoitajien opetus, joten ollut joutunut opettelemaan paljon uutta ja alkusyksynä kaikki luppoaika meni tuntien valmisteluun. Myös jatkuvasti muuttuva lukujärjestys stressasi ja vaatii äärettömän huolellista suunnittelua.

Toki töihin liittyi myös onnea ja onnistumisia. Kävimme esimerkiksi lukemassa satuja lapsille. Muutaman ryhmän kanssa onnistuin hyvin, jos en täydellisesti. Syksyn mittaan sopeuduin uuteen todellisuuteen.


Teemulla on viidesluokka mennyt todella hyvin. Opettajat ovat nyt kivoja, ja kaveri siirtyi samalle luokalle. Toisaalta myös uusia kavereita on tullut. Teemu on reissannut eri paikoissa ja osaa englantia todella hyvin. Partio on osoittautunut hyväksi harrastukseksi.

Löysin aika tammikuussa Marvinilta  turvonneen imusolmukkeen. Asiaa tutkittiin ja ainoa epäily oli vierasesineen aiheuttama tulehdus. Marvin oli tosi kipeä, joten sai Rimadyl-kuurin. Parin kuukauden päästä kaulaan ilmestyi patti, ja patologin lausunnon mukaan kyseessä oli tulehdussolukkoa. Yksi mahdollinen syyllinen vierasesine. Sai Rimadyl-kuurin ja antibioottikuurin.

Marvin väsyi suhteettoman nopeasti koko kevään aikana, joten sen lisäksi, että Marvin oli lääkekuurilla vepekauden alkaessa, pohjakunto oli olematon. Marvin oli flunssaisen oloinen ensimmäisten uintien jälkeen. Oikeastaan kunto alkoi olla kohdillaan vasta heinäkuussa. Rimadylista tulee 28 vrk:n varoaika, ja tuossa vaiheessa koepaikkoihin saattoi olla 80 ilmoittautujaa.

Lisäksi tuomarointeja oli niin paljon, että jos jokin viikonloppu oli siltä osin vapaana, vepekoe olisi ollut vihon viimeinen paikka, missä vietän vapaan viikonlopun. Pidän toki tuomaroinneista ja kokeisiin osallistumisesta, mutta pidän muustakin tekemisestä ja elämästä.


Toisalta tuomaroinneista kertyy unohtumattomia hetkiä itselle ja koirille uusia lenkkimaastoja ja makoisia grillihetkiä!


Marvin saattaa pudottaa vientiköyden, joten ei ollut mitään järkeä yrittää koepaikkaa ja mahdollisesti viedä koepaikka sellaiselta, joka halusi valioitua tai nousta seuraavaan luokkaan tänä kautena. Lisäksi huomasin maatreeneissä, että esineen suussa pitäminen oli välillä epämieluisaa ja toisesta suupielestä valui välillä kuolaa. Esineen pitämistäkään ei siis viitsinyt treenata sen enempää.


Koska emme olleet menossa kokeisiin, aloitin jo uusien sääntöjen opettamisen. Kaksi liikettä pysyy samana, yksi helpottaa ja uhri pelastetaan renkaalla. Marvin on alusta asti pelastanut sekä dummysta että valjailla, joten liikkeen opettaminen on suht helppoa.


Marvin pääsi Action Dogsin leirille ja sai tehdä kaksi päivää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.



Jossain vaiheessa syksyä suusta ei tullut enää kuolaa, ja aloitin uudestaan pitotreenit. Olemme myös hankkineet peruskuntoa takaisin ja Marvin tuntuu olevan täysin kunnossa. Oletan (ja kaksi eläinlääkäriä on samaa mieltä) että Marvin sai joulun jälkeen vierasesineen suuhun. Epäilen ihmisten frisbeetä, sillä samoihin aikoihin frisbee löytyy pihalta pureskeltuna. Vierasesine aiheutti paikallisen tulehduksen, joka ei kunnolla näkynyt tulehdusarvoissa, mutta jonka johdosta syntyi tulehdussolukkoa. Antibiootti ei pure kunnolla paikalliseen tulehdukseen. Vierasesine/frisbeen palanen on toisessa suupielessä ja poistuminen kesti kauan, toisaalta pala oli niin pieni ja syvällä, ettei sitä tuntunut käsillä. Osasta huulia pigmentti poistui kokonaan ja samasta kohdasta tuli kuolaa. Toisaalta Marvini isällä on ollut ärhäkkä sylkirauhasen tulehdus, joka vaati pitkän antibiootti- ja kortisonikuurin.

Loimaan Kennelkerho järjesti nose workin alkeiskurssin. Marvin oli kurssin alkaessa sairas, joten Roni pääsi mukaan. Ronille hajutyöskentely teki hyvää eli itseluottamus lisääntyi ja joutui toimimaan oma-aloitteisesti. Hurahdin lajiin ihan satasella!!

https://www.thinglink.com/scene/757572939510972417

Jatkokurssi oli syksyllä ja Marvin pääsi nyt mukaan. Marvin rakastaa hommaa ja olemme käyneet eri paikoissa treenaamassa. Olemme treenanneet kestoa käsikosketuksen kautta. Tukee myös esineen pitoon tarvittavaa kestoa.

 Nova oppi idean parilla toistolla ja on osoittautunut lahjakkaaksi hajutyöskentelijäksi.


Nova on kisannut rallytokossa ja paras tulos on ALO93. Olemme käyneet kesää lukuunottamatta säännöllisesti treeneissä ja Nova nauttii siitä, että pääsee ainoa koirana mukaan. Toisaalta tänä syksy on ollut Novalle vaikea: loukkaantunut jalka on kipuillut entistä enemmän.




Roni kävi agilityn alkeiskurssin. Ihan kivaa hommaa, mutta en mennyt kausiryhmään, sillä laji on sitova, sillä koko ryhmää tarvitaan esteiden siirtoon.

Roni osallistui Masseterin Rauhaa ja rentoutta -work shoppiin.




Nautimme myös Tiinan koulutuksista. Roni on nyt tehnyt pohjia eri lajeihin ja kaiken kaikkiaan hyvässä moodissa. Kunhan minulla on enemmän aikaa, päätän, mihin lajiin keskitymme.



Tilasin Control Unleashed -kirjan, ja lueskelin sitä kevään aikana.




Nova ystäväkoiraili muutaman kerran. Valitettavasti kesällä ystäväkoirailuun ei riitä paukkuja.



Kisu on ollut hyväkuntoinen koko vuoden.


Pupu karkasi syksyllä ja makoili naapurien pihalla. Onneksi sade ajoi märän pupun takaisin kotiin.


Osallistuin koirahierontakurssille ja opin ainakin avaamaan lihasjumeja. Ilmeisesti en saanut koiria jumiin tänä vuonna. Ostin loppu vuonna hoitavan laserin, ja sain sillä omat käsi- ja polvikivut pois. Etenkin Nova nauttii laseroinnista.


Tarkoitus oli aloittaa syksyllä S2-opinnot, mutta ne eivät edenneet itsestäni riippumattomista syistä. Lisäksi aloitin Eläinkoulutuskeskuksella ja suoritin syksyllä kakkosmoduulin. Paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa ja samanhenkisiä ihmisiä. Tavoitteena ei ole kouluttaa muita, vaan kirjoittaa koirista tai ylipäätään eläimistä. Siltä kannalta kakkosmoduuli on ollut todella hyvä, eli kaikki on kyseenalaistettu ja erilaisia vaihtoehtoja käsitelty eri kanteilta. Uusia tutkimuksia tulee koko ajan, ja tieto päivittyy koko ajan.

Huomasin taas, miten paljon nautin kirjoittamisesta. Uusia, julkaistuja tekstejä kertyi jonkin verran, mutta mitään isoa hommaa en tehnyt.

Etenkin vuoden loppupuolella rikottiin jotain pyhää: Aku Ankka on AINA ilmestynyt keskiviikkoisin. Kahta lehteä ei tullut laisinkaan, kaksi tuli kolme viikkoa myöhässä ja toinen lehdistä oli riekaleinen. Muutama lasku tuli eräpäivän jälkeen, onneksi melkein kaikki laskut tulevat sähköisesti. Hammaslääkärilappua ei tullut laisinkaan. Posti ei jaettu välillä laisinkaan, välillä sain naapurienkin postit. Valitin jokaisesta vikajakelusta, enää ei tule naapurien posteja ja Aku Ankka tulee torstaisin. Ihan ok tilanne, mutta en tiedä, mitä posteja jää saamatta....

Vuosi 2016 on ollut uuteen todellisuuteen sopeutumista, uusien ystävien saamista, onnistumisia, epäonnistumisia, harmillisia sairastumisia, mutta vakavilta sairastumisilta välttymistä. Asuntolainaa on jäljellä alle 10 000 euroa.  

Elämää, ei sen kummenpaa. Tavallaan välivuosi, tyyntä myrskyn edellä vuosi?