Olen edelleen sokissa, sillä menetimme Ronin sunnuntaina. Koiran kuolema on aina surullista, mutta Ronin kuolema oli täysi yllätys. Kaksi viikkoa sitten Roni ei syönyt kalkkunankoipea, mutta söi kuitenkin pennulle liotettua kuivamuonaa. Muuten Roni oli kunnossa, ja kävimme vielä viikko sitten kahdeksan kilometrin lenkillä.
Ajattelin, että onkohan hampaissa jotain vikaa. Varasinkin ajan hammastarkkiin ja toki muuhunkin tarkastukseen. Aika olisi ollut tänään. Tosin Roni söi
tuon yhden kerran jälkeen normaalisti.
Roni nukkui normaalisti lauantain ja sunnuntain välisen yön. Nukkuu sängyssäni, joten olisin herännyt, jos olisi liikkunut levottomasti tai vitissyt.
Aamulla ulkoili, söi ja joi normaalisti. Yhdeksän maissa katsoin, että mitä ihmettä on tapahtunut ja varasin ajan päivystykseen. Ennen eläinlääkärille pääsyä tilanne paheni ja Roni ei pystynyt menemään makuulle.
Eläinlääkäri ja minä itsekin päättelimme, että (esimerkiksi) pernassa on ollut kasvain, joka repesi ja vuoti verta vatsaonteloon. Tosin kunnalliseläinlääkärin päivistystiloissa tutkiminen oli haastavaa.
Teemu oli viikonlopun kotona, joten Teemu ehti nähdä Ronin viimeisen kerran. Roni käytti viimeiset elinpäivänsä siihen, että koulutti pentua. Aina kun Atlas härkki tai puri Timiä, Roni meni väliin ja laittoi pennun kuriin. Ihan kuin Roni oli huolehtinut siitä, että Timi saa ystävän.
Roni oli viisain, kuuliaisin ja eniten kontaktissa oleva koira, joka minulla on ollut. Aika on kulunut suorastaan siivillä ja aivan liian nopeasti. Roni oli koko ikänsä ns. terve koira. Kaksi korvatulehdusta, ja kumpikin osui jouluun eli söi jotain todella outoa ja allergisoivaa ruokaa yms tai sitten talvikarvaa oli korvissakin enkä ollut poistanut karvoja ajoissa.
Muutosten vuosi 2024 toi mukanaan tämänkin menetyksen.
.jpg)
