perjantai 10. elokuuta 2018

Vuorovetten prinssi





Vuonna 1986 julkaistu Vuorovetten prinssi (The Prince of Tides) lienee kuuluisin Pat Conroyn kirjoista, sillä kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva. Vuorovetten prinssiä on myyty ristiriitaisista arvosteluista huolimatta yli viisi miljoonaa kappaletta.

Kirjan päähenkilö Tom Wingo matkustaa New Yorkiin auttaakseen itsemurhaa yrittänyttä Savannah-siskoaan toipumaan. Tom kertoo perheensä vaiheista psykiatri tri Susan Lowensteinille ja toimii samalla kaksoissisarensa muistina. Tarinassa kuljetaan vuorotellen Tomin, Savannahin ja isoveli Luken lapsuudessa Etelä-Carolinassa; vuorotellen taas kirjan nykyhetkessä, 80-luvun New Yorkissa. Wingot elävät lapsuutensa ja nuoruutensa satumaisella saarella lumoavan kauniin äidin ja katkarapuja pyytävän isän kanssa. Syvä Etelä lumoaa ihmisen, mutta kauneus kätkee taakseen vaiettua kärsimystä ja petoksia.

 Myöhemmin, kun puhuimme lapsuudestamme, se tuntui osaksi elegialta, osaksi painajaiselta. Painajaisissa ei ole taikaa ja minun on aina ollut vaikeaa hyväksyä totuus lapsuudestani, koska se vaatii tutkimaan erään tarinan piirteitä, ja sen tarinan unohtaisin mieluummin. Olen niin pitkään seurannut äitini esimerkkiä: on tahdon asia, haluaako muistaa vai ei. Päätin olla muistamatta.

Synkästä pohjavireestä huolimatta kirja pursuaa rakkautta elämää kohtaan ja huumoria. Kirjan kieli ja rakenne muistuttavat Etelä-Carolinan ja Charlestonin maisemaa: kauneus peittää alleen elämän kaikki kirjot. Kirja sopii kaikille, jotka nauttivat hyvästä tarinasta, monitahoisesta kerronnasta ja etenkin hyvän ruuan ystäville. Wingot arvostavat kulinaristisia nautintoja, joskin perheenpää ei ymmärrä muiden rakkautta kokeiluja kohtaan.

Äiti tutki ruokakomeron säilykevalikoimaa ja toi sieltä koiranruokatölkin. Epäuskoisista katseistamme huolimatta hän avasi tölkin ja alkoi käristää sipulia voissa. Kun sipuli oli muuttunut läpikuultavaksi voissa, äiti lusikoi Alpo-tölkin sisällön paistinpannulle ja ryhtyi tarmokkaasti maustamaan sitä. Hän asetteli koko sekoituksen siististi isän lautaselle ja koristeli sen silputulla purjolla ja tuoreella parsalla. Hän vei aterian isän eteen. Isä maistoi ruokaa ja ilmaisi tyytyväisyytensä. ”No, niin Lila, tämä on ruokaa. Yksinkertaista ruokaa, mutta hyvää. En ymmärrä, miksi sinun täytyy aina hienostella ruuan kanssa. ”

Jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa seuraavaksi lukea Aaltojen soitto.

Elokuvan virallinen traileri: https://www.youtube.com/watch?v=gyy_A4wNQa8