torstai 28. syyskuuta 2017

Mirtillon Into Rantajellona kiisi SM-hopealle vepessä

Landseer kuuluu koiramaailman jätteihin, mutta Joren virallinen nimi Mirtillon Into Rantajellona kielii innokkaasta vesipedosta ja nimi on selvästi ollut enne. Joren pistemäärä oli 99 pistettä ja Jore ui nopeammin kuin saman pistemäärän saanut Uuno. Joren omistaja Jaana Vikman tyytyi poikkeuksellisesti jännittämään suorituksia kotikatsomosta. Jännitys ei ollut turhaa, sillä Laura Tammenlehto ohjasi Joren hienosti hopealle. Laura osallistui oman koiransa kanssa SM-kokeisiin viime vuonna.

Itse Jaana on harrastanut lajia jo kymmenen vuotta, ja edellinen landseer Vallu valioitui lajissa. Jore on vepeillyt viisi vuotta. Jore on monipuolinen harrastuskoira. Vesipelastuksen lisäksi lajivalikoimaan kuuluu pk-haku, ja viime vuonna parivaljakko sai ensimmäisen koularin PAHA1-luokasta. Vepeä Jaana ja Jore treenaavat Kotkan Vepelansuissa. Jore on käynyt tänä vuonna vain muutamissa kokeissa, joten SM-pisteet kertyivät lähinnä viime vuoden puolelta. Uusissa säännöissä ei ole ollut mitään ongelmia, vaan sääntömuutos oli mukavaa vaihtelua niin koiralle kuin ohjaajallekin. Jorea kokeissa ohjannut Laura tosin kokee, että vientiä helpotettiin aika lailla.

Laura Tammenlehto kertoo tämän vuoden kisoista

SM-kokeen taso oli kova, mutta koirien välille saatiin aikaan eroja. Sää oli pääasiassa aurinkoinen ja melko tuuleton, kuten yleensäkin SM-kokeessa on ollut. Sää ei siis aiheuttanut eroja koirakoiden suorituksiin, vaan ne syntyivät muista syistä.

Koerannassa oli jonkin matkan päässä rannasta pieni virtaus, joka varmaankin osaltaan vaikutti koirien ohituksiin. Lisäksi koerannan läheisyydessä pauhasi koski, mutta sillä ei mielestäni ollut muuta vaikutusta kuin että ohjaaja sai käyttää hieman enemmän ääntä antaessaan käskyjä koiran ollessa suorittamassa tehtävää. Koeranta ei ollut erityisen haastava, pienen haasteen toi rannan nopea syveneminen. Se hidasti osan koirista lähtönopeutta, mutta ei vaikuttanut läheskään kaikkien suoritukseen.

Ilmapiiri kokeessa oli pääasiassa hyvä, kuten vepessä aina. Kilpailijoiden ja yleisön jännitys oli aistittavissa etenkin kokeen edetessä.


https://sporttirakki.fi/2017/09/28/mirtillon-into-rantajellona-kiisi-sm-hopealle/

Aksailua ja kiukkua


Teemun ja Ronin aksa sujuu oikein hyvin. Autoin vielä puomilla, kun Ronilla on enemmän vauhtia kuin järkeä. Muuten Teemu pärjää yksin.



Tosin tiistai nousi aikamoinen kiukku lisenssiasiasta: https://sporttirakki.fi/2017/09/26/palveluskoiraliiton-alaisiin-kokeisiin-jatkossa-kilpailijalisenssi/

Olisin voinut käydä kokeen tai pari vuodessa, mutta ole valmis maksamaan siitä ilosta lisenssimaksua. Meillä on valmiiksi vapaa-ajan vakuutus, joka on voimassa koko ajan, tuo pakkomyyntivakuutus on voimassa vain muutaman minuutin koesuorituksen ajan. Palveluskoiralehteä en halua tai en ole valmis maksamaan siitä 50 euroa.

Tosin päätöksessä on niin paljon laittomuuksia mukana, ettei se mene läpi.....

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pehmoilua




Kävimme kyläilemässä lauantaina ja saimme säkillisen pehtoleluja. Lahjoitus otettiin innolla vastaan!



Teemu sai Ikeasta uuden hyllyn, säkkituolin ja lisäksi sai Jonin vanhan maton. Huone alkaa näyttää järkevältä.

Autotalliprojekti on mennyt sen verran eteenpäin, että perjantaina kaadettiin vanha paju. Siitä oli jo ennestään pudonnut isoja oksia rysähtäen alas. Lisäksi vaahteraa karsittiin. 


tiistai 19. syyskuuta 2017

Aksa





Teemu oli keilasynttäreillä ja jouduin itse aksaan. Oli kyllä kivaa! Kurssin kakkoskerta jäi väliin, sillä autoon vaihdettiin ensin jarrupalat ja sitten puhaltimen moottori. Olin siis viime viikolla ilman autoa pari päivää.

Rata on valmiina edellisen ryhmän jäljiltä ja jää meidän jäljiltä seuraavan ryhmän käyttöön. Oli aika vaikea rata, mutta alkeisryhmä käytti vain osaa esteistä ja niillä opettelimme valssia ja persjättöä. Susanna on selkeä kouluttaja.




Täytyy miettiä, miten toimitaan kurssin jälkeen. Tekisi kovasti treenata Ronin kanssa jotain enkä oikein tiedä mitä. Rallytokossa paineistuu liian lähelle tulemisesta, osaisi varmaan suht hyvin tokoliikkeet. En vain tiedä, riittääkö taso tokoryhmiin. Nose workia toki, mutta maksulliset treenit varaan Marvinille. Voi olla, että kallistun aksaan.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Työntäyteinen syksy

Aika suorastaan kiitää: en ole paljoa ehtinyt hengähtää sen jälkeen, kun kesäloma loppui. Työt painottuvat syksyyn ja talveen, kevät on huomattavasti kevyempi, mutta toki pitää jaksaa sinne saakka. Koneistushallilla on vesivahinko, ja kakkosvuoden koneistajat menivät jo nyt työssäoppimaan. Lukujärjestys tyhjeni kivasti: ei yhtään haittaa, että tunnit siirtyivät keväälle.

Onneksi syyslomaan on enää kuukausi ja varasin juuri Ruotsin reissun syysloman alkuun. Teemulla on alkanut ruotsin opinnot ja Tukholmaan meno motivoi opiskelemaan kieltä. Toki reissuun on muutenkin kiva mennä!

S2-opinnot eivät ole vielä alkaneet, sillä osallistujia ei ole tarpeeksi ja jos ei saada tarpeeksi osallistujia, lähiopetuspäivät ovat videoluentoina. Itselleni tuo olisi ihanneratkaisu, sillä inhoan ajaa marraskuun pimeydessä ja sateissa. Säästän toki rahaakin, kun voi opiskella ilman matkustamista. Toivottavasti opinnot kuitenkin käynnistyvät ja kouluttaja ymmärtää, ettemme voi tehdä nyt rästiin jääneistä juttuja supervauhdilla pois vaan tehtävien palautuskin myöhentyy.

Lokakuu on muutenkin kiireinen, sillä Eläinkoulutuskeskuksen opinnot jatkuvat silloin. Nose work -kurssi on täynnä ja alan suunnitella kurssia pian.

Asuntolainaa on jäljellä enää alle 8 000 euroa, eli paljoakaan. Lisäksi saan veronpalautuksia 1300 euroa.

Vesipelastuskausi on virallisesti ohi. Kokoonnuimme sunnuntaina laittamaan varusteita talviteloille. Veneet pestiin venepesuaiheella, joka tuoksui mustikalta ja sisälsi vahaa. Tuli kyllä puhtaat veneet!






sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Vesipelastuksen Sm-kokeissa viime vuoden Suomen mestari uusi voittonsa

https://sporttirakki.fi/2017/09/10/vepen-sm-kisoissa-namu-uusi-voittonsa/



Katja Tannisen Namu hallitsee uusienkin sääntöjen mukaiset liikkeet




Vesipelastuksen Sm-kokeet kisattiin Laukaassa syyskuun 3. päivänä. Ylituomarina toimi Teemu-Pekka Virtanen ja venetuomarina Liina Lehtonen. Sm-kisoihin pääsee 14 voittajaluokan kilpailijaa. Sm-kilpailuihin ei ole erillistä karsintaa, vaan koepaikkaa voivat kaikki, joilla on yksi voittajaluokan ykköstulos. Tosin hakijoita on paljon, ja muutama viime vuotena kisaan on päässyt vain koirakoita, joilla on miltei kolmen satasen sarja kokeista. Pisteitä saa kerätä kahdelta kaudelta, mutta kuluvan kauden tulokset painottuvat, jos pisteet menevät tasan. Kuluvan kauden pisteet tulee kerätä ennen elokuun alkua.

Koepaikka oli Sm-kisoihin hyvin soveltuva, ja virtaava koski toi mukanaan haasteita. Voiton vei jo toistamiseen Katja Tanninen ja labradorinnoutaja MALLORN'S WILD AND FREE, kotoisimmin Namu. Namu sai täydet sata pistettä kisoissa, kakkoseksi ja kolmoseksi sijoittuneet jäivät vain pisteen päästä kirkkaimmasta mitalista.

Katjan kertomus harrastuksestaan ja  Sm-kisoista:

Namu on ensimmäinen harrastuskoirani. Sen kanssa kokeilimme kaikkia mahdollisia lajia pintapuolisesti, kunnes hurahdimme vepeilyyn.  Aloitimme viisi vuotta sitten.  Tosin 2014 oli välivuosi jona emme harrastaneet lainkaan. Treenaamme pääasiassa  Rovaniemellä omassa porukassa. Mahdollisuuksieni mukaan käyn lisäksi Pohjoisen Vesipelastuskoirien treeneissä Oulussa ja Kemijärvellä Koillis-Lapin Kennelkerhon rannassa. Treenaaminen eri porukoissa tuo aina uusia näkökulmia minulle ohjaajana ja erilaisia kokemuksia koiralle. Mitä useammassa rannassa ja porukassa koira pääsee treenaamaan, sitä varmempi siitä mielestäni tulee. Iso kiitos siis treenikavereilleni - yksin tätä ei pysty harrastamaan eikä kisoja voittamaan!

Vepeilykauden ulkopuolella Namu viettää nykyään pelkkää kotikoiran arkea. Namun ohella minulla on ollut useita vuosia projektikoiria, joihin olen panostanut aikaani ja energiani. Vuoden alusta meille tuli spku Ergo - tällä kertaa omaksi koirakseni. Ergon kanssa tulemme harrastamaan vepen lisäksi ainakin PK -lajeja. Namu jää nyt ansaitusti eläkkeelle.

Minulla oli viime vuoden voiton myötä automaattinen kilpailuoikeus SM-kisoihin. Näin ollen minun ei tarvinnut kilpailla tänä kesänä lainkaan muissa kisoissa. Ajatus jättää normikisat kisaamatta lähti viimeisestä tyhjästä rivistä kilpailukirjan sivulla. Minulla on Aspergerin Syndrooma, joka tuo mukanaan ns. normaalista poikkeavan kokemusmaailman. Koin itselleni mielekkäänä haasteena kisata suoraan SM -tasolla ja säilyttää näin siistin merkinnän, jossa Namun valioitumista seuraavat suoraan kaksi mestaruutta juurikin sivun loppuun. Toki ymmärsin ottavani sillä riskin, mutta en koe itselleni merkittäväksi olla jossakin se paras. Voittaminen itsessään ei ole minulle tärkeintä, vaan itseni haastaminen ja uuden oppiminen. Päätöstäni tuki näin haluni keskittää resurssini tulevaan kisakoiraani Ergoon. Kisarannassa vuoden kilpailutauko näkyikin sitten siinä kun sääreni vapisivat jännityksestä kuin haavanlehdet. Vapina ei jäänyt tuomariltakaan huomaamatta, mutta onneksi sitä ei tulkittu ylimääräiseksi käskytykseksi.

Namu on siitä ihana, että se tsemppaa minunkin puolesta silloin kun minua jännittää. Olen niin paha jännittäjä, etten kestä yhtään minuun kohdistuvia suorituspaineita. Ihmiset tulkitsevat tapaani hermoilla vaatimattomuudeksi, vaikka kyse on nimenoman realismista. Mikäli olisin tullut voittoaikeet mielessä, olisin murentunut paineen alla ja satavarmasti mokannut jollain tapaa. Emme olleet optimaalisesti valmistautuneet kisoihin, joten epäonnistuminen oli realistinen vaihtoehto. Ainoastaan varautumalla kaikkiin vastoinkäymisiin pystyin säilyttämään oman toimintakykyni - siinä mielessä koin suureksi eduksi oman kilpailuvuoroni numerolla 12 vasta joukon häntäpäässä.

Vepe on siitäkin minulle sopiva ja rakas laji, koska ilmapiiri on pääosin rento ja kannustava. Siellä saa olla oma hermoheikko itsensä eikä tarvitse esittää mitään. Ihanaa oli nähdä lisäksi kannustusjoukkoja pitkänkin matkan takaa. Olosuhteet olivat jälleen mitä parhaimmat sekä rannan, että sään suhteen, kuten viime vuonnakin. Oman mielenkiintoisen haasteensa toi lähellä oleva koski ja sen tuoma virtaus, joka selvästi vaikutti koirien toimintaan. Yleisavustajan käyttämät peililasit saivat minut huolestumaan, mutta eivät tuntuneet lopulta aiheuttavan kovinkaan paljon ongelmia kenellekään. Vaikka sitä kuinka yrittää olla kangistumatta treeneissä kaavoihinsa, niin silti sitä unohtaa aina treenata kaikkea poikkeavaa. Yllättävää meille oli myös vientiköyden paksuus ja paino. Namu vaikutti ensi alkuun ihan horjuvan se kuonossaan. Paluumatkalla kotiin tuli heti hankittua vastaavanlainen köydenpätkä ensi kesän treeneihin. Juuri tällaiset asiat tuovat sitä mielenkiintoa tähän lajiin, kun aina kohtaa jotain uutta ja yllättävää.

Pääsin kerran osallistumaan kansainväliseen vesipelastuleiriin, jossa kouluttajina toimivat alan ammattilaiset eri puolilta maailmaa. Siellä minulle selvisi, miten kaukana tämä meidän harrastaminen on tositilanteista. Opetamme koiriamme suorittamaan tiettyjä kaavoja mahdollisimman vähillä käskyillä sen sijan, että haastaisimme niiden ohjattavuutta. Vaadimme niitä uimaan vaistojensa (sekä järjen) vastaisesti vinoissa linjoissa kohti rantaa. Seisomme mahdollisimman vähäeleisesti rannalla kumpparit jalassa varomatta itse kastumatta sen sijan, että toimisimme aidosti yhteistyössä niiden kanssa. Oli hienoa osallistua treeneihin, joissa aidosti eläydytään koiran toimintaan, joissa ohjaaja hyppää ennalta tai yhdessä koiran kanssa veneestä tai ui sen tukena itsekin ulapalle. Treenit, joissa oikeasti pidettiin hauskaa yhdessä koirien kanssa tavoitteellisen hinkkaamisen sijaan. Aikani yritin tuoda muutosta meille pohjoiseen. Kannustin kokeilemaan kaikenlaista, milloin oli nukke vedessä ja vene nurinpäin, milloin useampi koira kerralla vedessä ja/tai useita hukkuvia osittain jopa piilossa jne. Harmikseni joudun nyt toteamaan, että olen itsekin antanut periksi uraputken imulle. Oman pennun suhteen on tällä hetkellä mielessä vain nopein tie valioitumiseen. Koska vepe on meillä kuitenkin pelkkä kilpailulaji on koirien osaamista päätetty mitata tällä tietyllä tavalla.

Sääntömuutoksilla saavutettiin tiettyä yhteneväisyyttä, mikä on hyvä asia. Huonona pidän sitä, että voittajanluokan liikkeitä käytännössä helpotettiin entisestään. Tänä vuonna se ei vielä välttämättä näkynyt, koska liikkeet olivat uusia näille vanhoille, tiettyihin tapoihin urautuneille koirille. Virtaus toi oman lisähaasteensa. Viime vuonna kärkikolmikolla oli kuitenkin samat täyspisteet eikä tänäkään vuonna erotuksena ollut kuin yksi piste. Jatkossa ajalla tulee siis olemaan aina vain merkittävämpi rooli. Mielestäni se on harmillista, koska näin ei mitata koirakon osaamista vaan suositaan rodullisia piirteitä. Erityisesti lajin alkuperäiset rodut kärsivät säännöistä, joissa ajalla on niin suuri merkitys. Näin käydään lopulta varsinaista kilpailua vain tietyn kokoisten ja vireisten koirien välillä. Se on mielestäni vääriin.

 Minun on myös todettava, että on koirien luonneominaisuuksien kannalta huomattavasti helpompaa saada yhteistyö labbiksen tai sakemannin kanssa toimimaan kuin mm. nöffin, minkä tiedän siis omasta kokemuksesta. Hatunnosto siis onnitteluiden lisäksi toiseksi sijoittuneelle Joren ohjaajalle Laura Tammenlehdolle, jonka ajalle emme olisi pärjänneet. Erotukseksi jäi vaivainen piste. Onnittelut myös samaisella pisteen erotuksella kolmanneksi sijoittuneille Uunolle ja Minna Kujanpäälle. Itse en kestä seurata tilannetaulukkoa kisan loppuvaiheessa, enkä siis ollut ihan ajantasalla miten tiukaksi kisa kävi välillämme ihan viime metreillä.

torstai 7. syyskuuta 2017

Sporttirakin vepebloggari




Olen Sporttirakin vepebloggari, mutta alkuun pääsy on ollut vaikeaa, sillä töissä on valtava kiire ja olen valmistellut tunteja iltaisin. Lisäksi sain kunnon flunssan, enkä ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Flunssan vuoksi en mennyt Laukaan Sm-kisoihin paikan päälle, mutta aloitan vepebloggauksen Sm-kokeen mitalistien haastattelulla. Emma Alve kuvasi kisat.

Kolmas syy hitaaseen aloitukseen on ramppikuume, eli aina kun uusi bloggaus julkaistaan, oma julkaisukynnys nousee. Kirjoitin hiukkasen tilastotyyppisen jutun, ja mietin kovasti, tarjoaako se mitään uutta koiraharrastajille. Vastaa se kyllä kysymykseen, millaisen koiran kanssa lajia voi harrastaa.


Ensimmäinen juttu julkaistiin keskiviikkona. Oli kivan näköinen. Tuossa ei ole mainittu kaikkia mahdollisia rotuja. Itselläni on sellainen olo, että saksanseisojia valioituu pian ja näkyy Sm-kokeissakin.

https://sporttirakki.fi/2017/09/06/mista-hyvat-vesipelastuskoirat-tehty/




keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Mistä on hyvät vesipelastuskoirat tehty?



Mistä on hyvät vesipelastuskoirat tehty?


Vesipelastus on newfoundlandinkoirien ja landseerien rodunomainen koe. Kostean hauska kesälaji sopii räpyläjättien lisäksi myös muille roduille. Kokeisiin saa osallistua kaiken rotuisten rekisteröityjen koirien kanssa, mutta muiden kuin newfoundlandinkoirien ja landseerien on ensin läpäistävä soveltuvuuskoe. Soveltuvuuskoe vastaa alokasluokan koetta, ja soveltuvuuskokeesta on saatava vähintään 65 pistettä, jotta voi siirtyä alokasluokkaan. Soveltuvuuskoetta saa yrittää kolme kerta.
Vedessä työskentely on raskasta ja vesipelastuksessa koira tuo rantaan veneen tai hukkuvaa esittävän ihmisen. Laji ei siis sovellu kaikkein pienimmelle koirilla, vaan koiran on oltava vähintään keskikokoinen. Ehdoton edellytys on rakkaus veteen ja siellä työskentelyyn. Melkein kaikki liikkeet perustuvat tavalla tai toisella noutoon, joten koiran on pidettävä esineitä suussa eikä taistelutahdostakaan ole haittaa.
Newfoundlandinkoiria ja landseereita rekisteröidään suhteellisen vähän, mutta rekisteröintimäärään nähden vesipelastuskokeissa käy eniten koiria, joille laji on nimenomaan rodunomainen koemuoto. Tämän vuoden Sm-kokeissa oli kaksi landseeria, ja Jore-landseer on vuoden 2017 SM2. Newfoundlandikoiria Sm-kokeessa oli yksi ja Mosse lunasti itselleen viidennen sijan.

Rotu                                    Koekäynnit   Voi-luokan koekäynnit       Rekisteröinnit vuonna 2016
Newfoundlandinkoira         127 tulosta     32 tulosta                                                  139
Landseer                             110 tulosta     43 tulosta                                                  76

Kun tärkeimpänä kriteeri on rakkaus veteen ja noutamiseen, ei ole ihme, että useimmissa kokeissa on noutajia. Rekisteröintimäärältään suurilukuiset noutajat (labradorinnoutaja ja kultainennoutaja) käyvät eniten vepekokeissa. Tämän vuoden Sm-kokeissa oli kolme labradorinnoutajaa ja Namu voitti SM-kisan jo toisen kerran. Kultaisianoutajia oli kaksi ja Kero jäi nipinnapin mitalikolmikon ulkopuolelle ja sijoittui neljänneksi.
Lisäksi kokeissa nähdään usein novascotiannoutajia ja sileäkarvaisia noutajia. Lisäksi kiharakarvaisia noutajia chesapeakelahdennoutajia näkee satunnaisesti kokeista.

Rotu                                    Koekäynnit   Voi-luokan koekäynnit       Rekisteröinnit vuonna 2016
                     
Labradorinnoutaja              245 tulosta     62 tulosta                            2032
Kultainennoutaja                 179 tulosta     54 tulosta                            1196
Novascotiannoutaja            26 tulosta       5 tulosta                              246
Sileäkarvainen noutaja       22 tulosta       10 tulosta                            226


Keskikokoiset tai sitä suuremmat paimenkoirat ja/tai palveluskoirat ovat oivia vesipelastuskoiria. Esimerkiksi rottweilerit, saksanpaimenkoirat, bordercolliet, australianpaimenkoirat, suursnautserit, berninpaimenkoirat, beaucenpaimenkoirat, belgianpaimenkoirat, valkoisetpaimenkoirat ja hovawart ovat valioituneet lajissa.  
Tänä kesänä valioitui ensimmäinen tanskandoggi, vaikka rotu ei olekaan tavallisin näky kokeissa. Lisäksi alemmissa luokissa rotukirjo on laajempi: omaperäisin osallistuja lienee basset!
Lajia voi harrastaa myös vähemmän tavoitteellisesti ja rennolla otteella. Tärkein tekijä on omistaja: omistaja ei saa pelätä kastumista, soutamista, veneiden kantamista tai hukkuvana toimimista. Lajin harrastaminen vaatii sitoutumista: kuka tuo varusteet rantaan, kuka kuivattaa tavarat, veneiden kantaminen vaatii monta kättä tai kuka pukeutuu kuivapukuun ja pulahtaa aallokkoon sateessa? Onneksi laji vie mukaansa, ja keväällä kaikki odottavat jäiden sulamista!

https://sporttirakki.fi/2017/09/06/mista-hyvat-vesipelastuskoirat-tehty/

tiistai 5. syyskuuta 2017

Teemu ja Roni aloittivat agilityn


Teemu ja Roni aloittivat agilityn alkeiskurssin. Olin ensimmäistä kertaa Palveluskoirien uudessa hallissa. Halli vaikutti tosi kivalta. Pohjaa en osaa arvioida, kun en liikkunut sen kummenmmin itse, mutta vaikutti hyvältä. Tuntui joustavalta eikä ollut liukas.

Miljöö on aivan ihana! Alku- ja loppulenkistä tuli pitkä, kun puistossa oli niin kaunista.

Susanna pitää alkeiskurssia ja otti kaikki ystävällisesti vastaan ja toivotti tervetulleeksi lajin pariin.

Aiheena oli esteisiin tutustuminen. Autoin vielä Teemua alkuun, sillä kesti aikansa, ennen kuin Roni tottui uuteen halliin. Ensi kerralla pärjää jo yksin. Roni alkoi käydä aika kuumana treenien loppua kohden. Taikamatto oli hyvin muistissa, menee sillä aina, kun tarvitsee taukoa.

Ehdottomasti jatkoon!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Autotalli-projekti




Autotalli-projekti on edennyt sen verran, että piirrustukset ovat valmiit.