perjantai 16. kesäkuuta 2017

Merja Tornikosken vepetreenit Valijärvellä vuonna 2014

 Siirrän vielä yhden artikkelin vanhasta blogista uuteen blogiin. Koko juttu luettavissa täällä:

https://vainonk.vuodatus.net/lue/2014/06/merja-tornikosken-vepeteenit-valijarvella

Merjan ohjeita:
"Tuollaiseen esineenpudotusongelmaan (ja moniin vientiongelmiin muutenkin) taitaa paras lääke olla runsaat toistot, joita ei ehkä kovin hyvin virallisissa ryhmätreeneissä ehdi tehdä, vaan sopii jossakin omatoimitreeneissä/kesämökillä jne. tehtäviksi, kunhan saa jonkun avustajan.


- Koiralle tehdään selväksi, että suoritusta ei hyväksytä, jos ei esinettä viedä perille asti (siis palkkiota ei tule, se joutuu toistamaan liikeen, mutta tarvittaessa liikettä helpotetaan, ettei ns hakata päätä seinään loputtomiin).

- Avustaja voi treenien alkuvaiheissa ottaa koiraan kontaktia sen lähestyessä venettä esim. puhumalla sille jotakin, mutta alkaa ottaa esinettä hiukan viivästetysti, jotta koira oppisi "tyrkyttämään" esinettä.
(Tätä kannattaa ehdottomasti myös kuivaharjoitella erilaisten avustajien kanssa.)

- Kannattaa muutenkin vahvistaa koiran taitoa uida paikallaan, esim. itse laiturilla ottaa esineen luovutuksia hitaasti ja useita peräkkäin (koira antaa esineen, se heitetään takaisin veteen tai annetaan takaisin koiran suuhun, sen pitää tuoda se takaisin omistajan käteen laiturin päähän, jne.).

- Avustajan kanssa voi tehdä jopa veneellä sellaisia perustreenejä, että koira ui veneen luokse ilman esinettä, avustaja syöttelee nameja ja koiran tulee pysytellä siinä, sitten avustaja voi pudottaa koiran eteen esineen, joka sen tulee nostaa avustajalle veneeseen, jne. eli että koira oppii, että tietyissä tilanteissa on toivottavaa pysytellä veneen luona eikä suinkaan kiirehtiä takaisin rantaan (tässähän voi kyse olla siitä, että on liiankin innokkaasti vahvistettu koiran paluuta rantaan viennin jälkeen, mikä tietysti on hyvä taito ylemmissä luokissa, mutta jos koira on yhdistänyt rantaantulon tärkeämmäksi kuin esineen luovutuksen, se on tietysti ongelma, joka pitää saada purettua).

- Kaavaa voi yrittää rikkoa myös esim. sillä, että uit itse koiran mukana veneelle ja pysyttelette yhdessä siellä, sinulla voi vaikka olla mukana muutama lisäesine, jotka annat vedessä koiralle uudestaan veneeseen annettaviksi, jne. ja vasta sinulta luvan saatuaan koira saa palata mukanasi rantaan. (Tuossakin kannattaa tehdä niin, että jos tämä toimii hyvin sillä tavalla, että olet itse koiran mukana veneen vierellä, seuraavan kerran jäätkin vähän kauemmas veneestä, jolloin koira joutuu viemään esineitä sinun ja veneen välissä vähän pidempää matkaa uiden, jne.)

- Kun koiran saa tekemään hyviä vientejä sinun ollessasi rannassa, vaatimusta voi kasvattaa myös siten, että se joutuukin tekemään esim. kaksi peräkkäistä vientiä ja vasta sitten saa palkkion. Eli taas kerran sitä ketjuttamista, ketjutetaan tehtävä kisaliikettä vaikeammaksi "kahden peräkkäisen esineen vienniksi", josta saa mahtipalkkion, ja jolloin kisaliike tuntuukin helpolta."


 alitettavasti en muista, mistä kaikesta oli juttua. Joka tapauksessa Marvinin suhteen päästiin eteenpäin, ja koiranlukutaitoinen ylemmissä luokista kisannut vastaanottaja oli taivaanlahja. Olin tänään muutaman minuutin vedessä Marvinin kanssa ja heittelin dummyja ja otin esineen vastaan. Paikalla uinnissa ja esineen suussa pidossa on tosiaan ongelmia, mutta sain vahvistettua asiaa. Tätä pitää jatkaa kuuriluonteisesti.

Yleisellä tasolla oli juttua siitä, että koirille ei kannata antaa ruokaa ennen treenejä. Tosin piimää tai vastaavaa kannattaa antaa, mutta valtaosa ateriasta treeneissä ja toki erikoisen hyvää ruokaa. Ruuan lisäksi kannattaa toki palkata myös leikillä ja yhdessä tekemisellä ja leluilla. Ruualla on suurempi arvo, kun sitä pitää ”saalistaa”.

Ronjalle tehtiin vaihtoa patukoilla ja palkattiin joko veneestä (vaihtopatukka) tai vaihtopatukka heitettiin rantaan päin. Tässä siis palkkion suunnalla on merkitystä, eli vahvistetaan rantaan paluuta.
Voittajan veneestä veneelle viennissä heitetään aina ulapalle päin, ettei missään nimessä vahvisteta rantaan menoa.

Avoimen oman veneen haku kannattaa aloittaa irtoköydellä, ja köysi kannattaa heittää pitkittäin, niin koira hahmottaa köyden paremmin, eikä ota kiinni päästä, jolloin tulee pahempi nykäisy.
Koirille kannattaa tarjota vaihtelua silloin tällöin, eikä jumittaa omaan luokkaan.

Koiralle kannattaa esitellä rantaprofiili, eli uittaa pikaisesti ennen ensimmäistä liikettä. Toki kokeissa täytyy toimia nopeasti ja vaivihkaa. Osa tuomareista ei välttämättä hyväksy asiaa, mutta useimmat ymmärtävät, että kyseessä on osittain jopa turvalliskysymys. Itsellänikin on kokemusta siitä, että koira kuvitteli rannan olevan äkkisyvä ja jymäytti itsensä vauhdilla matalikkoon. Asiaa sai korjailla tovin. Marvin on kuitenkin kohtalaisen kova ja terve koira, pehmeä ja/tai jostain luusto-ongelmasta kärsivä voi muistaa asian kauemmin ja yhdistää sen vaikka juuri vientiin. Kursivoitu osa siis omaa mietettä, en laita omia tulkintojani toisen nimiin. Mutta idea on todella hyvä ja suositeltava vieraassa rannassa, vaikkei aina kokeissa onnistuisikaan.

Periaatteessa perusasiaa selkeästi esitettynä, mutta nuo tärkeät perusasiat unohtuvat helposti. Palkan suuntaan kiinnitän jatkossa enemmän huomiota. Kiitos kovasti Merjalle. Vaikka pyysin kouluttajaksi Marvinin luovutusongelman vuoksi, niin uskon kaikkien muidenkin saaneen paljon irti koulutuksesta.
Teemme siis vientiä kahden esineen sarjana treeneissä ja vahvistan nyt joka päivä koiran uimista paikoillaan esine suussa. Tosin ilma on kylmää, tänään satoi räntääkin! Mutta niin vain kävin märkäpuvun kanssa vedessä.

Lisäksi käytämme jatkossa osalla koirista hyppymattoa, sen antama pito auttaa epävarmaa koiraa veneestä hypyssä. Etenkin rannansuuntaisessa viennissä pito on auttanut koiraa (vähemmän motivaatio ja ei rantaan suuntautuva liike).